Universaalisuus ja kansallisuus Raamatun valossa

Uskonnollisesti motivoitunut nationalismi nousussa

Uskonnollisesti motivoitunut nationalismi vahvistuu maailmassa: Esimerkkeinä Trump ja Amerikan kristillinen oikeisto, islamilainen kalifaatti, Narendra Modi ja Intian hindunationalismi sekä Putinin läheinen suhde Moskovan patriarkka Kirilliin ja Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Esimerkki erittäin vahvasta uskonnollisesti motivoidusta nationalismista on patriarkka Kirillin lausunto vuodelta 2022:

”Hengellis-moraalisesta näkökulmasta sotilaallinen erikoisoperaatio on pyhä sota, jossa Venäjä ja sen kansa puolustaessaan pyhän Venäjän yhtenäistä hengellistä aluetta toteuttaa ’Pidättelijän’ tehtävää, puolustaa maailmaa globalismin rynnistykseltä ja satanismiin langenneen lännen voitolta.” Lähde: Yle

On toisaalta selvää, että kristillinen usko saa myös kansallisia ja kulttuurisia erityispiirteitä. Näin siitä tulee myös puhutteleva ja samastuttava erilaisissa kulttuurikonteksteissa. Kristillinen usko ja evankeliumi ovat kuitenkin paljon enemmän universaalia sanomaa kuin kansallista.

Usko voi kuitenkin tukea myös tervettä isänmaallisuutta ja isänmaan rakkautta silloin, kun se herättää rakkauden isänmaata, sen uskoa ja perinteitä kohtaan. Mutta ilman vastakkainasettelua toisia kansoja kohtaan tai toisten kulttuurien pelkoa. Evankeliumi vapauttaa ja pyrkii korjaamaan rikkoutuneet suhteet Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Ja se koskee kaikkia ihmisiä tässä mielessä. Tämä on evankeliumin ensisijainen universaali sanoma.

Uskonnollinen nationalismi ja universalismi Raamatussa

Raamatusta löytyy aineksia sekä uskonnolliseen nationalismiin että uskonnolliseen universalismiin. Hyvin karkeasti voidaan kuvata, että kun Raamatun omassa kronologiassa mennään eteenpäin, niin uskonnollisen universalismin käsitykset lisääntyvät. Varhaisimmissa teksteissä vastaavasti näkyy enemmän uskonnollisen nationalismin ja heimouskonnollisuuden piirteitä.

Raamatussa on seurattavissa siis tietynlainen kaari tässä kehityksessä. Varhaisimmissa VT:n aineistoissa on nähtävissä vielä heimojumaluuden piirteitä ja kilpailua eri jumalien välillä. Ensin on patriarkkojen ja juutalaisen kansan Jumala, Jahve. Hänet aletaan ymmärtää kuitenkin yhä laajempana toimijana.

Raamatun jo varhaisissa kertomuksissa on kuitenkin lupauksia siunauksesta kaikille kansoille. Sitten tulee vakaumus, että ei ole muuta Jumalaa, ja sama juutalaisen kansan kanssa liiton tehnyt Jumala opitaan tuntemaan kaikkien kansojen hallitsijana. Vakaumus, että koko maailma on lähtöisin Hänestä.

Toki Raamatun luomiskertomuksessa jo todetaan, että alussa Jumala loi taivaan ja maan, mutta Raamatun kirjoitusten kronologia ei ole sama kuin historiallinen kirjoittamisjärjestys. 1. Mooseksen kirjan luomiskertomukset eivät ole historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen mukaan Raamatun vanhimpia kirjoituksia.

Kansallisuus ja universalismi Vanhan testamentin Abraham-kertomuksissa

Kertomuksessa Abrahamin kutsumisesta (1. Moos. 12) on nähtävissä varhaisia universalismin piirteitä. Jumala sanoo siinä Abra(ha)mille:

”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” (1. Moos. 12: 1-3)

Vaikkakin Jumala kutsuu Abrahamin ja puhuu suuren kansan tekemisestä hänestä, niin Jumala viittaa myös siihen, että Abrahamin saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Merkille pantavaa on myös se, että Abrahamin täytyy jättää isänsä koti ja tutut asuinsijat, siis tavallaan oma perhe-, heimo- tai paikallisidentiteettinsä. Jumalalla on häntä varten paljon suurempi tehtävä kuin jatkaa elämäänsä tutussa ympäristössä ilman tietoisuutta Jumalan kutsusta.

Toisaalta Abraham-kertomuksissa on myös jännitettä siitä, mitä Abrahamin jälkeläisistä luvataan. 1. Moos. 12 puhuu siunauksesta kaikille kansoille. 1. Moos. 17 lupaa, että Abrahamista polveutuu paljon kansakuntia ja kuninkaita, mutta Abrahamin on pidettävä liitto Jumalan kanssa voimassa. Liiton merkkinä on ympärileikkaus, ja siitä ei saa livetä. Liitossa Jumala antaa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen perintömaaksi ”koko Kanaaninmaan”.

Jumala ilmoittaa Abrahamille, että hänen jälkeläistensä määrä hänen poikansa kautta (tarkoittaen Iisakia) tulee olemaan yhtä suuri kuin tähtien määrä taivaalla (1. Moos. 15: 5). Jumala ilmoittaa myös, että Abrahamin ja Saaran pojasta Iisakista monet kansakunnat saavat alkunsa ja että hänestä polveutuu kansojen kuninkaita (1. Moos 17: 16).

Toisaalta Herran enkeli sanoo hetkeä aiemmin saman Hagarille, Saaran ja Abrahamin orjattarelle, joka odottaa Abrahamille Ismaelia, että hänenkin jälkeläistensä määrästä tulee niin suuri, ettei sitä voi laskea (1. Moos 16: 10).

Näemme siis Abraham-kertomuksessa sekä piirteitä universalismista että heimo- tai kansallisuskonnosta. Jumala kutsuu Abrahamin erityisellä päätöksellään ja haluaa antaa hänelle ja hänen jälkeläisilleen tietyn maan. Toisaalta hänen kauttaan kaikki kansat tulevat saamaan siunauksensa, ja hänestä sanotaan polveutuvan monia kansakuntia. Ja jälkeläisten määrän olevan valtava, niin kuin tähdet taivaalla.

VT:n tutkija Timo Veijola on myös nostanut (Vanhan testamentin tutkimus ja teologia, 1990) kertomuksen tärkeimmäksi sanomaksi sen dialogisen perusluonteen, joka näkyy halki Vanhan testamentin kertomusten. Ihminen keskustelee Jumalan kanssa. Jumala puhuttelee ihmistä ja ihminen voi vastata Jumalalle. Esimerkiksi Raamatun runollisten kirjojen tapaan:

Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut. (Job 14: 15)

Israelin Jumalan ”paikallisuus” vs. kaikkialla läsnäolevuus Vanhassa testamentissa

Juutalaisen kansan päästyä vapauteen Egyptin orjuudesta ja vaeltaessa autiomaassa Jumala antaa Mooseksen kautta paljon ohjeita ilmestysmajasta, jossa Jumala asuu kansansa keskellä.

Esim. 2. Moos. 25: 8:

”Tehtäköön minulle pyhäkkö, niin minä asun teidän keskellänne.”

Ilmestysmajan esineisiin liittyy hyvin tarkkoja ohjeita samoin kuin siellä toimitettaviin menoihin.

Ilmestysmajaa seuraa kiinteä, Jerusalemissa oleva Salomon temppeli, jonka Salomo rakentaa Jumalan Daavidille antaman lupauksen mukaisesti Jumalan asuinsijaksi kansansa keskellä (1. Kun. 6).

Salomon temppeli ryöstetään lukuisia kertoja, ja uudet kuninkaat pyrkivät korjaamaan vaurioita. Esim. 2. Kun. 12: Joas korjauttaa Jerusalemin temppelin.) Salomon temppeli kuitenkin hävitetään lopullisesti sotien seurauksena (2. Kun 24-25). Juutalainen kansa joutuu myös pakkosiirtolaisuuteen Babylonian valtakuntaan omilta asuinseuduiltaan. Samalla tämä saa juutalaisen kansan, erityisesti profeetat, pohtimaan uudella tavalla uskollisuuttaan Jumalalle. Monet VT:n kirjat reflektoivat niitä syitä, miksi Jumala antoi hävittää oman temppelinsä ja miksi hän antoi juutalaisen kansan kukistua (näin esim. Veijola). Vastaukseksi piirtyy se, että juutalainen kansa oli hylännyt Jumalansa ja liiton tämän kanssa.

Näin uusi teologinen kehitys saa vauhtia Vanhan testamentin lehdillä. Syntyy käsitys että Jahvea ei palvota pelkästään tietyssä paikassa, Jerusalemin temppelissä, vaan hän on läsnä joka puolella luomakunnassaan ja laissaan. Hän on kirjoittanut lakinsa ihmisten sydämiin. Näin julistaa esimerkiksi Jeremia (31:31-34. Vrt. Hepr. 8:8-12 / 10:16-17). Jeremia lausuu tässä yhteydessä myös sanat uudesta liitosta, jonka Jumala tekee Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.

Kansallisuus ja universalismi Jeesuksen opetuksessa

Uudessa testamentissa näkyy selkeästi ja vastaan sanomattomasti, kuinka Jumala ulottaa Jeesuksessa Kristuksessa liittonsa ja pelastuksensa kaikille kansoille. Tosin vielä varsinaisissa evankeliumeissa on nähtävissä epävarmuutta siitä, kelle Jeesuksen sanoma onkaan oikein tarkoitettu. Jeesus näyttäytyy evankeliumeissa vahvasti vanhan ja uuden liiton rajapinnalla. Juutalainen messiasodotus on evankeliumien taustaoletus. Ja samalla messiaanisuus alkaa kasvaa ja murtautua yhä voimakkaammin ulos juutalaisuuden sisältä.

Matteuksen evankeliumin 15. luvussa on kertomus kanaanilaisnaisesta, jonka tytärtä vaivaa paha henki. Nainen tulee huutaa Jeesukselle:

”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Jeesus ei kuitenkaan ensin vastaa mitään naiselle. Opetuslapset tulevat Jeesuksen luo ja pyytävät Jeesusta tekemään jotakin, sillä nainen roikkuu heidän perässään ja huutaa. Jeesuksen vastaus on kuitenkin tylyn kuuloinen ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” (Matt. 15:24)

Nainen tulee vielä lähemmäs Jeesusta, heittäytyy hänen eteensä maahan ja sanoo:

”Herra, auta minua!” Ja vielä toisen kerran Jeesus vastaa tylyn kuuloisesti: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” (Matt. 15:25-26)

Nainen on kuitenkin sinnikäs ja vastaa:

”Ei olekaan, Herra, mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Tämän kolmannen naisen repliikin jälkeen Jeesuksen asenteessa tapahtuu muutos. Jeesus vastaa: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” (Matt. 15:28)

Vastaava kertomus on kerrottu myös evankeliumeista ensin kirjoitetussa Markuksen evankeliumissa melko samassa muodossa, mutta siinä naisen kerrotaan olevan foinikialainen. (Mark. 7:24-30)

Sen sijaan viimeisenä kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa on selvää alusta alkaen, että Jeesus on koko Maailman Valo ja maailmalle luvattu pelastaja. Tämä käy ilmi vaikkapa Johanneksen evankeliumin alussa olevasta Logos-hymnistä (Alussa oli Sana…, Joh. 1:1-) tai niin sanotusta pienoisevankeliumista (Joh. 3: 16).

Lähetyskäsky ylösnousseen Kristuksen universaalina ”testamenttina”

Samoin Matteuksen evankeliumin lopussa, ylösnousemuksen jälkeen, on meidän kaikkien tuntema kaste- ja lähetyskäsky. Siinä sanotaan yksiselitteisesti:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28: 18-20)

Tässä vain muutama, lyhyt viittaus Jeesuksen tehtävän ymmärtämiseen evankeliumeissa.

Kristillinen usko murtautuu ulos juutalaisuuden raameista

Eräs keskeinen Uuden testamentin kertomus, joka kuvaa käsitysten muuttumista uudessa liitossa, on kertomus Pietarin näystä Apostolien teoissa (10: 9-23) sekä Corneliuksen tapaaminen tämän jälkeen ja Corneliuksen kanssa käyty keskustelu.

Kyseisessä kohdassa Pietari kertoo Corneliukselle ensin tavanmukaisen käsityksen asioista:

”Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen.” (10: 28) Mutta hän jatkaa saman tien: ”Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena.” (10: 28)

Vähän myöhemmin Pietari jatkaa: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.” (10: 34-35)

Näiden sanojen vakuudeksi Apostolien tekojen kertomuksessa vielä kuvataan, kuinka Pyhä Henki laskeutuu ”kaikkiin, jotka olivat hänen [Pietari] sanojaan kuulemassa” (44). ”Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin.” (45)

Jotkut alkukirkossa olivat sitä mieltä, että ilman ympärileikkausta ei voi pelastua. (Ap.t.15:1) Pietarin puheenvuoro:

”Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.” (15:8-11)

Apostolien teot jatkaa Jaakobin (Jerusalemin seurakunnan johtajan) puheenvuorolla, jossa Jaakob vetoaa profeettojen kirjoituksiin ja löytää sieltä perusteen uudelle liitolle:

”Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet: – Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Raunioista minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen, jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut.” (15: 14-17)

Kokouksen päätöksenä kirjoitetaan kirje, jossa kerrotaan:

”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän [pakanuudesta kääntyneiden Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljien] kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin.” (Ap.t. 15: 28-29)

Paavali ja kysymys ympärileikkauksesta esimerkkinä universalismin vahvistumisesta

Paavali kirjoittaa useassa kohdassa ympärileikkausteemasta. Kuten yllä jo olen kuvannut, ympärileikkaus oli keskeinen Jumalan kanssa tehdyn liiton merkki juutalaisessa uskossa. Paavalin käsitys on kuitenkin hyvin toisenlainen kuin juutalaisten lainopettajien. Hän nimittäin kirjoittaa:

”Jokainen eläköön edelleen sen osan mukaisesti, jonka Herra on hänelle suonut ja joka hänellä oli, kun Jumala hänet kutsui. Tämän ohjeen minä annan kaikissa seurakunnissa. Jo joku on saanut kutsun ympärileikattuna, hän älköön pyrkikö eroon ympärileikkauksestaan. Se taas, joka on saanut kutsun ympärileikkaamattomana, älköön ympärileikkauttako itseään. On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen.” (1. Kor. 7: 17-19)

Paavali alkaa ympärileikkauksen lisäksi puhua myös ”sydämen ympärileikkauksesta”, joka on luultavasti hänen oma luova, juutalaista perinnettä mukaileva uusi ja kekseliäs ilmaisunsa. Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnalle, jossa oletetuista kirjeen vastaanottajista osa oli juutalaiskristittyjä ja osa pakanakristittyjä:

”Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, ympärileikkauksesi on mitätön. Jos ympärileikkaamaton noudattaa lain säännöksiä, eikö häntä silloin tule pitää ympärileikattuna? Ulkonaisesti ympärileikkaamaton, joka noudattaa lain käskyjä, on tuomitseva sinut, joka lain kirjaimesta ja ympärileikkauksesta huolimatta rikot lakia. Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.” (Room. 2: 25-29)

Uuden testamentin eskatologiset loppukuvat (Ilm. 7)

Uuden testamentin eskatologisissa loppukuvissa korostuu universaali ajatus siitä kuinka kaikki kansat ja kaikkien kielien puhujat kootaan Karitsan eteen. Kuva on äärimmäisen universaali. Kansallisuudella ei ole enää mitään merkitystä.

”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: – Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa! Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan sanoen:

– Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen.”

Lopuksi

Kuten edellä on osoitettu, Raamatusta löytyy aineksia sekä uskonnolliseen nationalismiin että uskonnolliseen universalismiin. Hyvin karkeasti voidaan kuvata, että kun Raamatun omassa kronologiassa mennään eteenpäin, niin uskonnollisen universalismin käsitykset lisääntyvät

Jeesuksen opetus korostaa – tietyistä päinvastaisistakin juonteista huolimatta – unversaalia linjaa, jossa yksikkönä ei ole ”yksi kansa”, vaan kaikki kansat”.

Paavalin kirjeissä korostuu universaali linja. Kristuksessa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista:

”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.” Gal 3:26-28