Pyhäinpäivän sana

Palaan muistoissani lapsuuteni kotiseurakunnan, Tornionjokilaaksossa sijaitsevan Karungin kirkkomaalle. Kävelen kellotapulin juurelle. Siellä sijaitsevat vanhempieni Olavin ja Kertun haudat. Olen heidät molemmat siunannut, isäni jo vuonna 1995 ja äitini vuonna 2018.

Suru omien vanhempieni menettämisestä on vuosien mittaan muuntunut mielessäni jo kaipaukseksi. Ajattelen kiitollisuudella heidän elämäänsä ja kaikkea mitä heiltä sain evääksi omaan elämääni. Viivähdän haudalla hetken, asetan kanervat kesäkukkien tilalle ja totean, että haudat ovat valmiit vastaanottamaan talven ja lumen.

Nämä kuvat vanhempieni haudalla käynnistä liittyvät huomenna vietettävään pyhäinpäivään. Pyhäinpäivänä muistamme poisnukkuneita rakkaitamme, edeltä menneitä. Ehkäpä sinäkin viet huomenna kynttilän jonkun rakkaasi haudalle ja palautat mieleesi hänen elämänsä vaiheita ja kaikkea, mitä hän on merkinnyt sinulle.

Pyhäinpäivä ei kuitenkaan ole vain poisnukkuneiden rakkaiden muistelun päivä, vaan – kuten kirkkokäsikirjan päivän teemaa esittelee – kaikkien pyhien päivä.

Keitä ovat nämä pyhät, joihin tässä viitataan? Heillä tarkoitetaan sellaisia Raamatun ja kirkon historian aikana eläneitä kristittyjä, joita muistamme heidän uskontodistuksensa ja elämänsä esikuvallisuuden vuoksi. He ovat rohkaisseet omana aikanaan eläneitä muita ihmisiä ja yhä rohkaisevat muita elämään Kristuksen seuraajina.

Pyhäinpäivänä sielumme ja sydämemme katseen suunta ei ole, eikä saisi olla yksinomaan taaksepäin kohti muistelua. Ei, vaan katseemme tulisi suuntautua myös ja olennaisesti eteenpäin kohti tulevaisuutta. Enkä tarkoita tulevaisuudella vain huomista tai ensi vuotta. Tarkoitan tulevaisuudella iankaikkisuutta ja ikuista elämää Jumalan luona.

Mutta voimmeko me – kahden maailman kansalaiset – vielä sinne nähdä. Mehän elämme uskossa, emme vielä näkemisessä.

Apostoli Paavalin sanat 1. korinttilaiskirjeessä antavat vastauksen tuohon kysymykseen: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.” (1. Kor. 13:12)

Tästä, tulevaan uskossa katselusta ja iankaikkisen päämäärän aavistelusta on Pyhäinpäivässä kysymys.

Rukoilkaamme.

Herra Jumala,
sinä ympäröit meidät suurella todistajien pilvellä.
Tänään muistamme autuaasti poisnukkuneita palvelijoitasi
ja heidän elämäänsä.
Auta meitä näkemään silmiemme edessä
sanasi ja heidän esimerkkinsä viitoittama tie
ja kulkemaan sitä evankeliumisi todistajina.
Vie meidät päiviemme päättyessä
pyhiesi joukkoon ikuiseen iloon.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme tähden.

Aamen.