Piispa Jukka Keskitalon puhe paavi Franciscukselle
17.1.2022
Pyhä Isä. Kiitän koko suomalaisen ekumeenisen delegaation puolesta mahdollisuudesta tavata Teitä maamme kansallispyhimyksen Pyhän Henrikin muistopäivän yhteydessä.
Tänä vuonna delegaatiomme erityispiirteenä on saamelaisen alkuperäiskansan edustus. Saamelaiset ovat ainoa Euroopan unionin alueella elävä alkuperäiskansa. Saamelaisten kotiseutualue on oman hiippakuntani, kirkkomme pohjoisimman hiippakunnan, alueella.
Saamelaisen alkuperäiskansan kohtelun historia valtakulttuurien puristuksessa ei ole kaunista luettavaa. Pyrkimys sulauttaa saamen kansa osaksi valtakulttuuria ja kieltä on jättänyt sukupolvien yli ulottuvat haavat ja traumat. Sulauttamispyrkimyksiin ovat historian kuluessa syyllistyneet myös kristilliset kirkot.
Tätä teemaa ajatellen on huomionarvoista, että olette Amazonin alueellisen synodin jälkeen julkaisemassanne apostolisessa kehotuskirjeessä Querida Amazonia (Querida Amazonia: Post-synodal apostolic exhortation, 2020) kertonut Teillä olevan neljä unelmaa Amazonin alkuperäiskansojen osalta: Ensinnäkin unelma siitä, että alkuperäiskansojen taistelu oikeuksiensa puolesta kuultaisiin. Toiseksi unelma siitä, että alkuperäiskansojen kulttuurista rikkautta voitaisiin suojella. Kolmanneksi unelma siitä, että Amazonin alueen luonnon suunnattomat rikkaudet voitaisiin säilyttää, ja neljänneksi unelma siitä, että kristilliset yhteisöt kykenisivät antamaan kirkolle uudenlaiset kasvot, joissa näkyy Amazonin piirteitä.
Saamenmaan alueen piispana vakuutan Teille, pyhä isä, että nämä unelmat ovat myös minun unelmiani saamelaisen alkuperäiskansan osalta. Siksi pidän todella tärkeänä, että maassamme on käynnistynyt saamelaisten totuus- ja sovintoprosessi, jonka tarkoituksena on aidosti kuulla alkuperäiskansan kertomuksia ja etsiä totuutta ja sovintoa menneisyyden kipeistä asioista. Kirkolla tulee epäilemättä olemaan tässä prosessissa oma osuutensa.
Toisinaan kuulee sanottavan, että toisen puolesta tai menneisyyden asioita ei voi pyytää anteeksi. Nähdäkseni tällaisen näkemyksen taustalla on postmoderni idea yksilön radikaalista autonomiasta, joka puhtaaksi viljeltynä voi johtaa äärimmäiseen individualismiin ja atomistiseen ihmiskäsitykseen. Ajatellaan, että ei voi olla vastuussa, jos ei ole voinut itse vaikuttaa. En ole samaa mieltä tämän ajattelun kanssa.
Silloin kun valtio, kirkko tai jokin muu taho päätyy tietoisen prosessin kautta pyytämään anteeksi, on kyseessä vapauttava etappi muistojen parantamisen (healing of memories) ja sovinnon rakentamisen prosessissa. Anteeksi pyytäminen toki edellyttää sekä yhteisöllistä valmistautumista että sitoutumista jatkoprosessiin. Ei voi eikä kannatakaan pyytä anteeksi ennen kuin kipeät asiat on käyty yhdessä rehellisesti läpi, ja luotu yhteinen ymmärrys siitä, mitä on tapahtunut.
Kysymyksemme kristittyinä ja kirkkoina kuuluu, miten suhtaudumme niihin kipeisiin haavoihin, joita on syntynyt kirkon toiminnan seurauksena edeltävien sukupolvien aikana? Olennaista on avoimuus dialogille ja kyky kuunnella. Olennaista on nöyryys ja katumus. Tämä kaikki voi johtaa, jos Jumala antaa siihen armonsa ja voimansa, myös yhteisölliseen anteeksipyyntöön.
Niinpä ajattelen, että Suomessa käynnissä olevaa prosessin seurauksena tulemme vielä myös siihen hetkeen, jolloin koko Suomen evankelis-luterilainen kirkon, ja muidenkin kirkkojen, on syytä pyytää anteeksi saamelaisilta. Evankeliumin ilosanoman tuomista kaikkien ihmisten ulottuville ei luonnollisestikaan tarvitse pyytää anteeksi. Katumus ja mahdollinen anteeksipyyntö koskevat menneisyyden väärinkäytöksiä ja rakenteellisia syntejä, jotka vaikuttavat edelleen ihmisten elämässä.
Olen tietoinen, että Teihin ovat vedonneet esimerkiksi Kanadan alkuperäiskansojen edustajat samankaltaisten, mutta vielä vakavampien historian väärinkäytösten osalta, joihin myös kirkon edustajat ovat osallisia. Olemme näiden kysymysten äärellä kristittyinä ja kirkkoina yhdessä Jumalan kasvojen edessä.
Pyhä Isä, olen halunnut tuoda esille nämä kipeät yhteiset kysymyksemme. Samalla iloitsen valtavasti niistä myönteisistä askelista, joita oman kirkkoni ja saamelaisen alkuperäiskansan kesken on tapahtunut. Iloitsen esimerkiksi upeista saamen kansaan kuuluvista papeistamme ja elävästä saamenkielisestä jumalanpalveluselämästä kirkossamme.
Haluan ojentaa Teille muistona tästä tapaamisesta juhlapainoksen tuoreesta pohjoissaamen kielisestä raamatunkäännöksestä. Olkoon se merkkinä siitä, että yhteinen unelmamme; unelma siitä, että kirkko saisi yhä enemmän alkuperäiskansan kasvoja, amzonilaisten ja saamelaisten, on toteutumassa.
Herra olkoon Teidän kanssanne.
Puheen saamenkieliset käännökset pdf -tiedostona: