Pateniemen Ankkuri

Luuk. 1:26–38

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.” (Ps. 118:24) Uskon, että tässä psalmin sanojen ilmaisemassa tunnelmassa olemme tänään kokoontuneet yhteen juhlavaan messuun. On ilon päivä. On kiitollisuuden päivä.

Tänään Pateniemi saa käyttöönsä uuden seurakunnan toimitilan palvelemaan tämän perinteikkään alueen seurakuntalaisia arjessa ja juhlassa. Uusi seurakuntakoti on samassa kokonaisuudessa kaupan kanssa. Ratkaisu on moderni ja toiminnallinen.  Monien alueen asukkaiden askelet suuntautuvat ostoskeskukseen päivittäin. Näin myös polku seurakuntakotiin tulee tutuksi. Niin toiminnallinen kuin ratkaisu onkin, kuuluu tähän rakennuskokonaisuuteen kuitenkin kellotapuli kertomassa siitä, että tässä sijaitsee jumalanpalveluksen viettoonkin omistettu Herran huone.

Seurakuntakoti sai äskeisessä pyhittämisessä nimen Ankkuri, joka on tullut nimikilpailun kautta. Ajattelen, että Ankkuri-nimi istuu hyvin Pateniemeen, jolla on vuosisatojen mittainen historia merellisenä saha-ja teollisuustaajamana.

Pateniemen ensimmäinen asukas oli historiankirjojen mukaan savolainen uudisasukas Erkki Taskinen, joka muutti tänne 1610-luvulla ja rakensi talonsa merenlahden pohjukan läheisyyteen. 1800-luvulta lähtien alueen asutus alkoi lisääntyä. Hyvä luonnonsatama loi edellytykset vuonna 1857 alkaneelle laivanrakennustoiminnalle sekä vuonna 1873 perustetulle sahalle. Teollisuusmies Johan Gustav Bergbom hallitsi sekä sahaa että telakkaa.

Toiminta kasvoi vähitellen, ja 1950-luvun kesäaikoina sahalla työskenteli parhaimmillaan noin 1300 työntekijää. Vuonna 1964 Pateniemen alueella asui jo noin 4300 henkeä. Alue oli kasvanut yhteisöksi, jolla oli mm. oma koulu, terveysasema sekä useita sahayhtiön rakennuttamia asuinalueita. Haukiputaan kuntaan kuuluneesta Pateniemestä kasvoi 1900-luvun mittaan merkittävä asutus- ja teollisuuskeskittymä. Vuonna 1965 alue liitettiin osaksi kasvavaa Oulun kaupunkia.

Pateniemeen rakennettiin vuonna 1958 myös oma kirkko tästä paikasta noin kilometri Haukiputaalle päin. Tuon kirkon ensimmäisenä kappalaisena toimi muuten Olavi Huhtinen, nykyisen teologisen erityisavustajani Pekka Mustakallion isoisä. Hän asui vuosien ajan perheineen kirkon yhteydessä olleessa pappilassa. Tuo monille alueella pitempään asuneelle tuttu ja rakas toimitila jouduttiin purkamaan huonokuntoisena noin seitsemän vuotta sitten.

Kun sijoitamme uuden seurakuntakoti Ankkurin tähän kuvaamaani Pateniemen pitkään historiaan, ymmärrämme, kuinka merkittävästä päivästä tänään on kyse. Pateniemi ja sen seurakuntalaiset saavat taas seurakunnallisen kodin, jonka seinien suojassa voidaan kokoontua kaiken ikäisten tilaisuuksiin sekä yhteiseen jumalanpalvelukseen. Tämä päivä on siis todellakin ilon ja riemun päivä.

***

Vietämme tänään kirkkovuodessa Marian ilmestyspäivää. Marianpäivän ajankohta keskellä paastonaikaa määräytyy joulun eli Jeesuksen syntymän perusteella. Marian ilmestyspäivää vietetään noin yhdeksän kuukautta ennen joulua olevana sunnuntaina.

Evankeliumikertomuksen mukaan Maria on aivan tavallinen nuori nainen siis. Ehkä paremminkin vasta tyttö. Meille käsittämättömästä syystä Jumala tahtoi valita hänet osaksi suunnitelmaansa. Voimme ehkä eläytyä Maria hämmennykseen, kun Jumalan enkeli ilmoitti, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää aivan erityisen lapsen. Lapselle tuli antaa nimeksi Jeesus.

Evankeliumin kirjoittaja Luukas on laittanut tämän kertomuksensa juhlalliseen ja hieman vanhahtavaan muotoon. Kertomus ikään kuin mukailee Vanhan testamentin profeetallisia kirjoituksia. Luukas haluaa tällä sanoa, että profeetallinen aika jatkuu. Jumala täyttää lupauksiaan ja vaikuttaa yhä historian tapahtumissa ja ihmisten elämässä. Nuori Maria joutui tai pääsi osalliseksi näistä Jumalan suurista suunnitelmista ja profeetallisista tapahtumista.

Voin kuvitella, että Maria oli aivan pyörällä päästä. Enkelin sana hänelle on kuitenkin levollinen ja rauhoittava: ”Älä pelkää.” Kaikki tapahtuu niin kuin on hyväksi katsottu. Muistamme jouluevankeliumin kertomista yhdeksää kuukautta myöhemmistä tapahtumista, että myös silloin enkelien viesti oli aivan sama kuin Mariallekin: ”Älkää pelätkö.” Jouluevankeliumissa enkelit sanoivat nuo sanat säikähtäneille paimenille.

Jotain hyvin tärkeää tuossa kehotuksessa ”älä pelkää” on, koska se esiintyy useammassa tärkeässä evankeliumien kohdassa. Se on hyvin ajankohtainen myös meille tämän ajan ihmisille, kun maailma kuohuu ympärillä. Sota Ukrainassa herättää pelkoa ennen kaikkea sodan jalkoihin jääneissä ihmisissä. Näemme uutisissa sotaa pakenevien naisten, lasten ja vanhusten hätääntyneitä kasvoja.

Pelko saattaa hiipiä myös meidän turvallisessa Suomessa elävien sisimpään. Mikä voisi olla enkelin viesti ukrainalaisille ja meille kaikille Marianpäivänä 2022. Uskon, että se oli tuo sama, jonka kuuli nuori Maria ja ensimmäisenä jouluna laumansa kanssa olleet paimenet: Älkää pelätkö. Se voi ensi kuulemalta kuulostaa heikolta turvalta, mutta tarkemmin ajateltuna sen vahvempaa lupausta ei olekaan kuin että saamme kuulla Jumalan luota tulevat sanat: Älä pelkää.

Saamme Ukrainan tilanteen herättämien huolten keskelläkin jättäytyä Jumalan varaan. Emme voi ymmärtää sodan logiikkaa. Kyselemme, miksi Jumala sallii viattomien ihmisten kärsiä? Emme voi sitä ehkä ymmärtää, mutta saamme luottaa, että Jumala kulkee kanssamme. Jeesus Kristus on puolustajamme pahuuden voimien edessä. Meillä on myös tehtävä auttaa ukrainalaisia ja rukoilla heidän puolestaan, että hekin voisivat kokea turvaa Jumalassa kauhujen keskellä.

Marian vastaus on esikuvallinen, varmasti meille kaikille. Maria hyväksyy Jumalan suunnitelman omassa elämässään. Hän vastaa enkelille: Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit. Nuori Maria luotti Jumalaan ja antoi hänelle elämänsä ohjakset. Meille hyvinvointiyhteiskunnan asukkaille, jotka olemme tottuneet hallitsemaan monia elämämme olosuhteita voi olla haastavaa seurata Marian esimerkkiä ja rukoilla ”tapahtukoon sinun tahtosi” Herra. Se tie on kuitenkin lopulta ihmiselle hyvä ja paras tie.

***

Rakkaat seurakuntalaiset. Tänään saamme ihailla uutta kaunista Pateniemen seurakuntakotia. Kiitämme sen suunnittelijoista ja rakentajista ja toteutukseen eri tavoin osallistuneista. Kirkon tai seurakuntakodin paras kaunistus on kuitenkin koolla oleva seurakunta. Tämä seurakuntakoti kutsuu meitä rukoukseen, seurakunnan kerhoihin, yhteisiin juhliin ja Herran pyhälle ehtoolliselle. Iloitsemme siitä, että koronatilanteen helpottaessa voimme jo rohkeasti kokoontua yhteen jumalanpalveluksiin ja tilaisuuksiin.

Nykyisin puhutaan paljon seurakuntien laskevista jäsenkäyristä ja talousluvuista. Noiden lukujen ja käyrien varjoon jää kuitenkin monia lupaavia uusia alkuja. Sellainen on myös tämä Tuiran seurakunnan Pateniemen seurakuntakoti Ankkuri. Nimi kytkeytyy Pateniemen merelliseen historiaan, mutta heijastaa myös kristillisen uskon antamaa turvaa. Uskomme on ankkuroitunut Kristuksen ristiin. Toisaalta seurakunta kristittyjen yhteisönä on laiva, kirkkolaiva, jota kutsutaan nostamaan ankkurit ylös matkallaan halki tämän elämän.

Seurakunnan tehtävänä ei ole käpertyä vain omien seinien sisään. Meidän tehtävänämme on lähteä seurakunnan jumalanpalveluksesta ja ehtoollispöydästä rakentamaan yhteyksiä kaikkialle, vapautunein mielin, Jumalan rakkauden innoittamana. Arkemme keskellä meitä kantaa sama lupaus, jonka nuori Maria kuuli ja joka kuulutettiin paimenten kedolla: Älä pelkää. Jumala kulkee kanssamme.