Muistojen, katumuksen ja oikeuden toteutumisen hetki

2. Kor. 5: 1–5

Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Olemme nyt pyhässä hetkessä, jossa on läsnä vahvoja tunteita. Olemme laskemassa maahan viimeisiä saamelaisalueen hautausmaista kaivettuja saamelaisvainajia. Vainajat on siunattu haudan lepoon aikanaan, ja käytämme siksi nyt tässä toimituksessa kirkollista maahan kätkemisen kaavaa.

Saamelaisvainajien kaivaminen haudoistaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin on edustanut sen ajan arvoja ja asenteita tiedemaailmassa, yhteiskunnassa laajemmin, ja myös kirkossa. Haluan mitä selvimmin ilmaista katumuksen siitä, että kirkko on ollut aikanaan sallimassa sen, että tiedeyhteisö on hautojen avaamisen tehnyt. Yhdyn täysin piispa Samuel Salmen vuonna 2012 esittämään anteeksipyyntöön näiden asioiden osalta.

Tiedän, että saamelaisvainajien luiden oleminen Helsingin yliopiston ja myöhemmin Saamelaismuseo Siidan tiloissa on ollut vaikea monelle ihmiselle ja eritoten saamelaisyhteisölle. Uskon ja toivon, että tämä hetki, jossa laskemme vainajien luut siunattuun maahan, on helpottava asia vainajien omaisille ja meille kaikille. Tämä hetki on parhaimmillaan parantava ja muistoja eheyttävä kokemus. Pitkä prosessi saa päätöksensä, kun luut lasketaan hautaan.

Tämä hetki on tärkeä myös saamelaisten ja kirkon yhteyden vahvistamisessa. Ainoastaan aito tosiasioiden tunnustaminen, katumus ja anteeksipyyntö voi viedä meitä eteenpäin. Tämän hetken myötä tulemme yhä enemmän tietoisiksi, kuinka suuri rikkaus saamelainen kulttuuri, kieli ja elämänmuoto on myös kirkollemme. Kuten tämän vuoden tammikuussa Roomassa totesin paavi Franciscukselle, toivon, että kirkon kasvot olisivat yhä enemmän myös alkuperäsikansojen kasvot. Toivon, että tämän hetken ja sitä seuraavien jatkoaskelten myötä myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvot olisivat yhä enemmän saamelaiset kasvot.

Voimme aikoinaan tapahtuneiden hautausten ajankohdan ja kristilliselle hautausmaalle hautaamisen perusteella luottavaisesti ajatella, että vainajat on aikanaan siunattu kristillisesti. Heidät on siis aikanaan rukouksella ja Jumalan sanalla jätetty elävän Jumalan käsiin odottamaan iankaikkisuuden aamua. Heidät on silloin siunattu heidät läpikotaisin tunteneen elävän Jumalan huomaan.

Tämän vuoksi saamme olla turvallisella mielellä myös heidän iankaikkisen kohtalonsa osalta. Niin vaikea ja epäeettinen teko kuin vainajien luiden kaivaminen haudasta onkin ollut, ei sillä ole ollut vaikutusta vainajien iankaikkisuustiensä suhteen. Vainajan luiden kaivamisessa silloin aikanaan on ollut kyse meidän maalliseen majaamme kajoamisesta. Kuolematon sielumme on kuitenkin ollut jo tuossa vaiheessa erkaantuneena maallisesta majastamme.

Kuten apostoli kuulemassamme tekstissä sanoo, että vaikka meidän maallinen maja, siis tämä ulkoinen olemuksemme, kuolemassa riisutaankin, niin Jumala on valmistanut taivaaseen iankaikkisen kodin, joka ei ole ihmiskätten työtä.

Jeesus Kristus, joka on omassa ruumissaan kokenut kaiken ihmistäkin kohtaavan kivun ja kärsimyksen, tuntee tuskamme. Jeesus on ottanut hartioilleen kannettavakseen syntimme. Kristukseen uskoen saamme olla turvallisella mielellä, että meillä on iankaikkinen elämä hänen luonaan.

Näin saamme ajatella niiden vainajien osalta, jotka on aikanaan siunattu ja joiden luita nyt laskemme maahan. Näin me saamme ajatella myös omalta kohdaltamme. Olemme saaneet elämän lahjaksi ja meitä kutsutaan käyttämään sitä Luojamme kunniaksi ja lähimmäistemme parhaaksi.

Johanneksen evankeliumi kertoo, että keskustellessaan apostoli Tuomaan kanssa, Jeesus vakuutti menevänsä oppilaidensa edellä valmistamaan heille sijaa Jumalan luokse taivaan kotiin. Jeesus vakuutti seuraajiensa tuntevan tien sinne. Epäilevä Tuomas kysyi: Herra kun emme tiedä minne sinä olet menossa, niin kuinka voisimme tuntea tien. Jeesus vastasi siihen: Minä olen tie totuus ja elämä.

Jeesus on tie Isän luokse ja portti iankaikkisen iloon. Siksi me saamme toivossa tähyillä kohti iankaikkisuutta ja luottaa Kristuksen lupaukseen, että hän on valmistanut iankaikkisen kodin kaikille omilleen.

***

2. Kor. 5: 1-5:

Mii diehtit ahte vaikko min eatnanlaš goahti gaikkoduvvo,
de Ipmilis lea min várás almmis agálaš viessu mii ii leat
olbmogieđaid duodji. Go mii leat dáppe, de mii šuohkkit ja
áibbašit gárvvohuvvot almmálaš viesuineamet. Dalle go mii leat
dan gárvodan, de mii eat leat šat álás. Mii geat ain ássat dán
goađis, šuohkkit áŧestusas. Mii eat dáhto nuolahuvvot, muhto
baicca gárvvuhuvvot, vai eallin njiellá dan mii lea jámolaš. Dán
várás Ipmil lea min ráhkkanahttán, ja pántan son lea addán
midjiide Vuoiŋŋa.

Mii leat dál bassi áiggis, mas leat mielde nana dovddut. Mii
leat luoitimin eatnamii maŋimuš sámeguovllu hávdeeatnamiin
goivojuvvon sápmelaš máddariid. Máddarat leat iežaset áiggi
vitkojuvvon hávddi vuoiŋŋadussii, ja danin mii geavahit dál dán
doaimmahusas girkolaš eatnamii čiehkama minstara.

Sápmelaš máddariid goaivun hávddiineaset dieđalaš
dutkanulbmiliidda lea ovddastan dan áiggi árvvuid ja
jurddašanvugiid dieđamáilmmis, servvodagas viidásappot, ja
maiddái girkus. Mun háliidan čielgasamos vuogi mielde čájehit
gáhtamuša das, ahte girku lea áiginis leamaš diktimin dan, ahte
dieđasearvvuš lea rahpan hávddiid. Mun searvvan ollásit bisma
Samuel Salmi jagi 2012 dahkan ándagassiiátnumii dáid áššiid
oasil.

Mun dieđán, ahte sápmelaš máddariid dávttiid orrun Helssega
universitehta ja maŋŋá Sámemusea Siidda visttiin lea leamaš
váttis máŋgasii ja erenoamážit sámeservošii. Mun jáhkán ja
doaivvun, ahte dát boddu, goas mii luoitit máddariid dávttiid
sivdniduvvon eatnamii, lea buoideaddji ášši máddariid
oapmahaččaide ja midjiide buohkaide. Dát boddu lea
buoremusat buorideaddji ja muittuid čavddásmahtti vásáhus.
Guhkes proseassa oažžu loahpas, go dávttit luitojuvvojit hávdái.

Dát boddu lea dehálaš maiddái sápmelaččaid ja girku oktavuođa
nannemis. Dušše albma duohtaáššiid dovddasteapmi, gáhtamuš
ja ándagassiiátnun sáhttet doalvut min ovddos guvlui.
Dán bottu mielde mii šaddat ain diđolabbon, man stuorra
riggodat sápmelaš kultuvra, giella ja eallinvuohki leat maiddái
girkoseamet. Dego dán jagi ođđajagimánus Romas lohken
poava Franciscussii, mun sávan, ahte girku ámadadju livččii ain
eambbo maiddái eamiálbmogiid ámadadju. Mun sávan, ahte
dán bottu mielde ja dan čuovvu joatkkalávkkiid mielde maiddái
Suoma evangelalaš-luteralaš girku ámadadju livččii ain eambbo
sápmelaš ámadadju.

Mii sáhttit dolin dáhpáhuvvan hávdádemiid áigemeari ja risttalaš
hávdeeatnamii hávdádeami vuođul jurddašit luohttevaččat,
ahte máddarat leat dolin vitkojuvvon risttalaččat. Sii leat nappo
rohkosiin ja Ipmila sániin guđđojuvvon ealli Ipmila gieđaide
vuordit agálašvuođa iđida. Sii leat dalle vitkojuvvon sin čađat
dovdan ealli Ipmila háldui.

Dán dihte mii oažžut leat dorvvolaš mielain maiddái sin agálaš
galgamuša ektui. Nu váttis ja eahpeehtalaš dahku go máddariid
dávttiid goaivun hávddis lea leamašge, das ii leat leamaš
váikkuhus máddariid agálašvuođabálgá ektui. Máddara dávttiid
goaivumis dalle dolin lea leamaš gažaldat min eatnanlaš goađi
bilideamis. Jápmemeahttun sillomet lea goittotge leamaš juo
duon muttus earránan eatnanlaš goađisteamet.

Dego apostal min gullan teavsttas lohká, ahte vaikko min
eatnanlaš goahti, nappo dát min olgguldas hápmi, jápmimis
nuolahuvvoge, de Ipmil lea válmmaštan albmái agálaš ruovttu,
mii ii leat olmmošgieđa duodji.

Jesus Kristus, gii lea iežas rupmašis dovdan buot olbmoge
deaivideaddji bákčasa ja gillámuša, dovdá min duskki. Jesus
lea váldán hárduidasas guoddinláhkái min suttuid. Kristusii
oskodettiin mii oažžut leat dorvvolaš mielain, ahte mis lea agálaš
eallin su luhtte.

Dánu mii oažžut jurddašit dain máddariid oasil, geat leat dolin
vitkojuvvon ja geaid dávttiid mii dál luoitit eatnamii. Dánu mii
oažžut jurddašit maiddái iežamet buohta. Mii leat ožžon eallima
skeaŋkan ja mii gohččojuvvojit atnit dan iežamet Sállejeaddji
gudnin ja lagamuččaide buoremussan.

Johannesa evangeliuma muitala, ahte ságastaladettiinis apostal
Tomasiin, Jesus dáhkidii ahte son manná oahppiidis ovdal
gárvvistit sidjiide saji Ipmila lusa almmi ruktui. Jesus dáhkidii,
ahte su čuovvut dihtet geainnu dohko. Eahpideaddji Tomas
jearai: Hearrá, eat mii dieđe gosa don manat. Mo mii de
sáhttit diehtit geainnu? Jesus vástidii dasa: Mun lean geaidnu,
duohtavuohta ja eallin.

Jesus lea geaidnu Áhči lusa ja poarta agálaš illui. Danin mii
oažžut oskkus geahčadit agálašvuođa guvlui ja luohttit Kristusa
lohpádussii, ahte son lea gárvvistan agálaš ruovttu buohkaide
geat gullet sutnje.

***

2. Kor. 5: 1-5:

Mij tiettip, et veik taat mii eennâmlâš telttakuáttán raččoo-uv,
Imelist lii almeest mii várás avalâš viste, mii ij lam olmooškieđâi
pargo. Tääbbin orodijnân mij šyehkip já táttup peessâđ
kárvudâttâđ jieččân almalâš pihtâsân, tastko talle ko lep
kárvudâttâm toos, ep pääsi pietittemmin. Mij, kiäh vala aassâp
taan kuáđistân, šyehkip, ko lep atâštum. Ep halijdiččii nuolâdâttâđ
mut kárvudâttâđ uđđâ pihtâsân, nuuvt et eellim čievâččij jieijâs
siisâ tom, mii lii jämmee. Eidu taas Immeel lii valmâštâm mii, já
táhádâssân sun lii adelâm mijjân Jiegâ.

Mij lep tääl pase puudâst, mast láá noonâ tobdoh mield. Mij lep
lyeštimin enâmân majemuid sämikuávlu hävdienâmijn koivum
sämmilâš maddârijd. Maddâreh láá sivnedum häävdi liäpun
äiginis, já mij kevttip tondiet tääl taan toimâttâsâst kirholii
enâmân čiehâm kaava.

Sämmilâš maddârij kuáivum havdijnis tieđâlâš tutkâmulmijd lii
ovdâstâm ton ääigi áárvuid já jurdâččemvuovijd tieđâmaailmist,
siärváduvâst vijđásubbooht, já meiddei kirhoost. Mun halijdâm
čielgâsumos vuovvijn čäittiđ kaattâm tast, ete kirkko lii lamaš
äiginis tiptemin tom, ete tieđâsiärvus lii lekkâm haavdijd.
Mun siärvám ollásávt pispe Samuel Salmi ive 2012 toohâm
addâgâsánumân tai aašij uásild.

Mun tiäđám, ete sämmilâš maddârij taavtij orroom Helsig
ollâopâttuv já majeláá Säämimuseo Siida viistijn lii lamaš vaigâd
maŋgâsân já eromâšávt sämisiärvusân. Mun oskom já tuáivum,
ete taat puddâ, kuás mij lyeštip maddârij taavtijd sivnedum
enâmân, lii mášudeijee äšši maddârij omâháid já mijjân
puohháid. Taat puddâ lii pyeremussân pyeredeijee já muštoid
čavdesmittee vuáttámuš. Kuhes proosees uážžu loopâs, ko
täävtih luáštojeh háávdán.

Taat puddâ lii tehálâš meiddei sämmilij já kirho ohtâvuođâ
nonniimist. Tuše olmâ tuotâaašij tubdâstem, katâmuš já
addâgâsáánnum puáhtá tuálvuđ mii ovdâskulij. Taan puudâ mield
mij šoddâp ain tiäđulubbon tast, mon stuorrâ riggodâh sämmilâš
kulttuur, kielâ já eellimvyehi láá meiddei mii kiirkon. Tegu taan
ive uđđâivemáánust Roomast páhudim paavi Franciscusân, mun
tuáivum, ete kirho muáđuh liččii ain eenâb meiddei algâaalmugij
muáđuh. Mun tuáivum, ete taan puudâ já ton čuávvoo
jotkâlaavhij mield meiddei Suomâ evaŋgellâš-luuteerlii kirho
muáđuh liččii ain eenâb sämmilij muáđuh.

Mij pyehtip tovle tábáhtum häävdidmij äigimudo já ristâlâš
hävdienâmân hävdidem vuáđuld jurdâččiđ lyettee mieláin, ete
maddâreh láá jieijâs ääigi sivnedum ristâlávt. Sij láá jieijâs ääigi
rukosáin já Immeel saanijn kuođđum ellee Immeel kieđáid
vyerdiđ avalâšvuođâ iiđeed. Sij láá talle sivnedum sii čoođâ
tubdâm ellee Immeel haaldun.

Taan tiet mij uážžup leđe torvolijn mieláin meiddei sii avalii
kolgâmuš uásild. Nuuvt väädis já epieettisâš taho ko maddârij
taavtij kuáivum häävdist lii lamaš-uv, tast ij lah lamaš vaiguttâs
maddârij avalii pálgái. Maddârij taavtij kuáivumist ton ääigi
lii lamaš koččâmuš mii eennâmlâš kuátán kuoskâmist. Mii
jämimettum siällum lii kuittâg lamaš jo tuon muddoost iäránâm
mii eennâmlii kuáđist.

Tegu apostol mii kuullâm teevstâst iätá, ete veikâ mii eennamlâš
kuáti, adai taat mii olgoldâs häämi, nuálloo-uv jämimist, te
Immeel lii ráhtám aalman avalii pääihi, mii ij lah olmooškieđâi
pargo.

Jeesus Kristus, kii lii jieijâs rummâšist feerim puoh pohčâsijd já
kierdâm, maid ulmuuh-uv kuáhtájeh, tobdá mii toske. Jeesus lii
váldám ärdeidis kyeddimnáál mii suddoid. Kristusân oskodijn mij
uážžup leđe torvolijn mieláin, ete mist lii avalâš eellim suu kulen.

Návt mij uážžup jurdâččiđ toi maddârij uásild, kiäh láá äiginis
sivnedum já kiäi taavtijd mij tääl lyeštip enâmân. Návt mij uážžup
jurdâččiđ meiddei jieččân puotâ. Mij lep uážžum eellim skeŋkkân
já mij kočodup anneeđ tom jieččân Sivnedeijee kunnen já
aldemuidân pyeremussân.

Johannes evaŋgelium muštâl, ete savâstâldijnis apostol
Tuámásáin, Jeesus tähidij ete sun mana jieijâs uáppei oovdeld
rähtiđ sijjân saje Immeel kulen alme pááikán. Jeesus tähidij, ete
suu čuávvooh tobdeh kiäinu tohon. Epideijee Tyemes koijâdij:
Hiärrá ko mij ep tieđe kuus tun lah monâmin, te maht mij
puávtáččijm tubdâđ kiäinu. Jeesus västidij toos: Mun lam kiäinu,
tuotâvuotâ já eellim.

Jeesus lii kiäinu Eeji luus já porttâ avalâš ilon. Tondiet mij uážžup
tuáivust kejâdiđ avalâšvuođâ kulij já lyettiđ Kristus lopádâsân, ete
sun lii ráhtám avalii pääihi puohháid kiäh kuleh sunjin.