Marian erityinen kutsu

Luuk. 1:26–38

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Rakkaat kristityt,

Marianpäivän vietolla ja messulla on pitkät perinteet Enontekiöllä. Jo 1500-luvulta lähtien Enontekiön saamelaiset ovat kokoontuneet yhteen nimenomaan marianpäivänä, ensin Rounalan kirkolle ja 1800-luvulta lähtien Hettaan.

Kevättalvella saamelaiset ovat näillä juhlilla kastattaneet lapsensa, käyneet ripillä, vihillä ja haudanneet vainajansa. Saamelaisten kokoontuessa kirkonkylälle, heitä seurasivat myös kauppiaat. Myös Norjan ja Ruotsin puolelta tultiin Marianpäivien markkinoille.

Tämänvuotinen Marianpäivän messu on tärkeä virstanpylväs kirkossamme käynnissä olevan Saamelaiset kirkossa -hankkeen kannalta. Kyse on kirkon omasta totuus- ja sovintoprosessista, joka on erillinen valtion prosessista, vaikka toteutuukin osin samaan aikaan.

Saamelaiset kirkossa -hankkeen päämääränä on ensinnäkin katsoa mennyttä historiaa ja nykyisyyttäkin rehellisin silmin, ja siten tunnistaa ja tunnustaa myös kipeät asiat evankelis-luterilaisen kirkon ja saamelaisten suhteissa.

Toiseksi hanke tähtää siihen, että saamelaisen kulttuurin hengelliset aarteet voisivat rikastuttaa koko kirkkoamme. Ajattelen esimerkiksi saamelaisuudelle ominaista läheistä suhdetta luontoon, joka voi syventää koko kirkkomme ymmärrystä siitä, mitä merkitsee Raamatun kehotus viljellä ja varjella Jumalan luomaa luontoa.

Tämän messun yhteydessä julkistetaan Saamelaiset kirkossa -hankkeen hedelmänä syntynyt antologia nimeltä ”Tiet, polut, risteykset”. Sen teksteissä tuodaan pääosin saamelaisten itsensä toimesta esiin sekä kipeitä haavoja kirkon ja saamelaisten suhteesta että myös saamelaiseen kulttuuriin sisältyviä lahjoja ja rikkauksia.

***

Kuulemassamme evankeliumissa avautuu eteemme Jeesuksen äidin Marian elämän polku, joka oli poikkeuksellinen. Enkelin ilmoitus maailman Vapahtajan äidiksi kutsumisesta tuli Marialle täytenä yllätyksenä. Kuitenkin hän suostui omaan kohtaloonsa ja luotti Jumalaan, ja lausui nuo sanat: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Maria oli nuori nainen, joka tempaistiin Jumalan pelastussuunnitelmanaan. Kun Jumala ei halunnut jättää ihmiskuntaa yksin syntien alaisuuteen, hän päätti lähettää maailmaan oman Poikansa pelastamaan ja sovittamaan ihmiskunnan itsensä kanssa. Tähän pelastushistorialliseen tehtävään tarvittiin välikappaleeksi ihminen. Niinpä nuori Maria sai suunnattoman tehtävän kantaa maailman Vapahtajaa kohdussaan.

***

Mitä voimme oppia Marian elämästä ja mihin se nykypäivän kristittyjä rohkaisee? Varmaa on se, ettei yhdellekään toiselle ihmiselle anneta samaa tehtävää kuin Marialle. Hänen tehtävänsä oli ainutkertainen.

Meille kaikille esitetään kuitenkin ensiksikin peruskutsu seurata Kristusta elämässämme ja elää uskoa todeksi. Tämä kristityn ensimmäinen kutsu on kutsu lepoon. Ei vielä aktiiviseen tekemiseen. Päinvastoin usko on olemukseltaan vastaanottamista ja armoa. Siihen Jeesus viittaa sanoessaan: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.”

Mutta tähän levon ja armon kokemuksen tilaan tulee jokaiselle kristitylle myös toisenlainen kutsu. Kutsu palvella ja toteuttaa kristityn elämäntapaa ihmisten keskellä tässä maailmassa. Jollekin meistä kutsumus voi olla näkyvä tehtävä kirkossa tai yhteiskunnassa. Tarvitaan niitä, jotka hoitavat yhteisiä asioita valtakunnan tasolla tai vaikkapa kotikunnassa.

Kristityn arjen kutsumus toteutuu myös perheen ja suvun parissa. Tämä ulottuvuus on saamelaisessa kulttuurissa erityisen tärkeässä roolissa, koska perhe, suku ja esivanhemmat ovat olennainen osa saamelaista identiteettiä.

Kristityn arjen kutsu toteutuu jonkun kohdalla vierellä kulkijan tehtävänä toisen ihmisen rinnalla. Tällaisen kutsumuksen saaneella voi olla aivan erityinen lahja esimerkiksi kuunnella ja myötäelää kärsivän ihmisen rinnalla. Lahja auttaa ja helpottaa toisen ihmisen elämää ja kantaa toisen kuormia.

Ajattelen, että Marian tapa suhtautua yllättävään Jumalan kutsuun panee meistä jokaisen pohtimaan, miten suhtaudun Jumalan kutsuun palvella erilaisissa tehtävissä. Yksi tapa suhtautua kutsuun on sanoa Jumalalle mielessään, että ei minulla ole aikaa. Kutsu joku toinen. Toinen tapa on ajatella, että eihän minusta ole siihen tehtävään, johon koen sydämessäni Jumalan minua kutsuvan.

Rohkenisimmeko tällaisten vastausten sijasta Marian tavoin sanoa rukouksessa Jumalalle: ”Minä olen Herran palvelija. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” Siihen sisältyy oma ”riskinsä”, koska silloin luovumme ajatuksesta, että voimme täysin hallita omaa elämäämme. Mutta se on hyvä riski, sillä Jumalan antamaan tehtävään suostuminen tuo elämään syvän merkityksellisyyden.

***

Tämän päivän evankeliumissa kerrotaan siis Marian saamasta tehtävästä Jeesuksen, maailman Vapahtajan äitinä. Lopulta Marian äitiys vei hänet poikansa ristin juurelle. Voi vain kuvitella, miltä äidistä on tuntunut tuona dramaattisena hetkenä, nähdä poikansa antavan henkensä. Maria oli sanonut: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Nyt hänen poikansa lausuu ristiltä: Se on täytetty.

Marian kutsumus ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän. Maria sai olla todistamassa opetuslasten joukossa ylösnousemuksen ihmettä ja viemässä sanomaa elävästä Jumalasta eteenpäin.

Raamattu ei kerro, mitä Marian elämässä tämän jälkeen tapahtuu. Voimme kuitenkin olettaa, että hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan jäsen. Yhdessä seurakunnan keskellä hän todisti ylösnousseesta Kristuksesta. Tähän Jeesuksen ylösnousemuksen todistajien joukkoon mekin kristittyinä kuulumme.