Kristillisen ylioppilaskodin tärkeä tehtävä

Hyvät Ylioppilaskoti Lestiksen asukkaat ja ystävät, hyvät juhlavieraat!

Olen otettu ja hyvilläni saadessani pitää tämän juhlapuheen Lestadiolaisten ylioppilaskodin, tai nykyisin Ylioppilaskoti Lestiksen, 75-vuotisjuhlassa. Lestiksen 75 vuotta kietoutuvat moniin mielenkiintoisiin vaiheisiin kirkon, yhteiskunnan ja lestadiolaisen herätysliikkeen kehityksessä. Vielä tätäkin mielekkäämpiä ovat meidän monien henkilökohtaiset kokemuksemme ja muistomme Lestiksestä, joka on vaikuttanut meihin syvällisellä tavalla. Kun olemme eläneet opiskeluajan herkkiä ja uusille vaikutelmille alttiita vuosia.

Lestiksen keittiössä tai juhlasalissa on solmittu elinikäisiä ystävyyksiä ja löydetty elämänkumppaneitakin. Lestis on tarjonnut kodinomaiset puitteet opiskelijoiden elämälle. Lestiksen kristillinen arvopohja laajasti ymmärrettynä, tai rajatummin myös lestadiolaisen kristillisyyden perinnön välittäjänä, on ollut rakentamassa meidän monien omaa hengellistä identiteettiä; tuossa elämän vaiheessa, kun opiskelujen myötä yhteys omaan kotiseutuun on ollut muutoksessa. Ja kun on katsottu elämässä eteenpäin ja rakennettu omaa identiteettiä ja tulevaisuutta.

Olemme kuulleet professori Hannu Mustakallion erinomaisen katsauksen Lestiksen vaiheikkaasta 60-luvusta ja keskeisistä tapahtumista historiallisessa kontekstissaan. Keskityn itse tässä puheessani enemmän koettuun, henkilökohtaiseen ja ihmisten väliseen puoleen. Kerron myös omia muistojani ajaltani Lestiksen asukkaana vuosina 1983–1985. Lisäksi haluan pohtia Lestistä tänään ja tulevaisuudessa, erityisesti miten sitä luterilaisen kirkon piispana katselen.

Muistoja asumisajalta

Muutin itse Lestikselle sellaisessa murrosvaiheessa, kun ylioppilaskodissa ei ollut enää Hilma-emäntää. Asuin itse ensin kuukauden HOASin soluasunnossa Vantaan Vaaralassa. Vantaalle muutettuani kuulin sitten joltakin teologian opiskelukaverilta Lestis-nimisestä paikasta aivan ydinkeskustan kupeessa, ja innostuin asiasta. Soitin silloiselle johtokunnan sihteeri Oili Marttilalle. Yllätys yllätys, ylioppilaskodissa olikin paikka vapautumassa. Muutin sisään muistaakseni lokakuussa 1983 ja asuin kesään 1985 asti, jolloin menimme puolisoni Marjan kanssa naimisiin ja muutimme yhteiseen kotiin.

Itse asuin alakerran käytävällä viimeisessä huoneessa ennen ruokasalia. Eräänä asuintoverina minulla oli siihen aikaan muuan Tapio Luoma. Tapion kanssa kävimme monia teologisia keskusteluja keittiössä ja ruokasalissa. Mutta tuskinpa meistä kumpikaan silloin aavisti, että kävisimme niitä vuosikymmeniä myöhemmin myös piispainkokouksen pöydän ääressä. Emmekä varmaan sitäkään silloin aavistaneet, että omat lapsemme Antti ja Liisa asuisivat myös aikanaan yhtä aikaa samassa ylioppilaskodissa.

Muistan asumisajaltani elävästi, kuinka kerran kuussa pidettiin Lestiksen seuroja. Oli tapana, että seuroissa oli puhumassa aina myös joku opiskelija. Pääsinkin myös itse mukaan puhujaksi jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani.

Muistan, kuinka minua jännitti astua seuraväen eteen. Seuroissa oli usein puhumassa esimerkiksi Raittilan sisaruksia: Pekka, Tapani ja etenkin Anna-Maija. Ja noissa nimenomaisissa seuroissa, joihin minut oli pyydetty puhumaan, puhumassa oli myös tunnettu ja arvostettu Vanhan testamentin eksegetiikan professori Soisalon-Soininen, jolla oli ollut myös merkittävä rooli Lestiksen alkuvaiheissa, Ylioppilaskodin syntymisessä.

Lestiksen nykyisyys

Kuten tiedämme, Lestis on ollut paitsi teologien myös monien muiden opiskelijoiden koti. Näin on ollut alusta saakka. Ylioppilaskodin asukkaat ovat edustaneet monia eri aloja, ja asujaimisto on edustanut kattavasti myös Suomen eri maakuntia vuosien varrella. Tällainen kulttuurien kohtaaminen, sekä oppialojen että maantieteellisessä mielessä, oli minusta rikastuttavaa. Sitä se on edelleen.

Antti Luomalta saamieni tietojen mukaan nämä kaksi, siis asukkaiden oppialat ja maantieteelliset taustat, vaihtelevat vuosi vuodelta. Tällä hetkellä teologit ovat selvästi vähemmistössä (1-2 kpl), mutta kymmenisen vuotta sitten teologeja oli noin puolet. Tällä hetkellä asujaimistosta taitaa suurin osa olla kotoisin kirkollisesti katsottuna Oulun, Tampereen ja Lapuan hiippakuntien alueelta. Mutta myös kotipaikkakunnat vaihtelevat suuresti vuosi vuodelta. Hajonta on suurta, niin kuin olette varmasti havainneet.

Myös hengelliset taustat ovat nykypäivän Lestiksellä aika moninaisia. Lestadiolaisuudella on historian kautta toki erityisasema osana Lestiksen vaiheita. Mutta myös monet muut herätysliikkeet ja kristilliset suuntaukset ovat nykyisin luonteva osa Lestiksen elämää. Yhdistyksen nykyisten sääntöjen mukaan Ylioppilaskoti Lestis ry:n tarkoituksena on ennen kaikkea ”edistää eri maakunnista tulevien opiskelijoiden asemaa osallistumalla ylioppilaskodin ylläpitämiseen”. Samalla kuitenkin liitytään myös ylioppilaskodin lestadiolaiseen traditioon lausumalla: ”Tarkoitus on myös vaalia ylioppilaskodin lestadiolaisen kristillisyyden perintöä.” Tätä tehdään esimerkiksi ”järjestämällä ylioppilaskodin perintöä tukevia hengellisiä tilaisuuksia”, niin kuin nytkin olemme sellaisen merkeissä koolla.

Tulevaisuuden suuntaviivoja

Miltä Lestiksen ja yhteiskuntamme tulevaisuus sitten näyttää? Kirkon tuore nelivuotiskertomus ”Kirkko epävarmuuksien ajassa” kuvaa, kuinka kirkkoon ja kristilliseen uskoon sitoutuminen ei nykyään ole enää pelkästään tapakulttuurinen asia. Tapakulttuuri ei riitä enää liimaamaan ihmisiä osaksi kirkkoa ja seurakunnan jäseniksi. Kirkkoon kuuluminen ja kristillisyys laajemminkin on yhä tietoisempi ratkaisu. Ihmiset pohtivat vakaumus- ja arvokysymyksiä yhä voimakkaammin oman yksilöllisen identiteettinsä kannalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos joku kokee vierautta kirkon arvoille, niin hän päätyy aika matalalla kynnyksellä eroratkaisuun ja äänestää jaloillaan sekä verorahoillaan.

Tuore nelivuotiskertomus kuvaa myös nuorten miesten ja naisten eriytyviä uskonnollisia profiileja. Siinä missä kymmenisen vuotta sitten kirkossa luotettiin siihen, että nuorten naisten suopea asenne kirkkoa ja esimerkiksi kirkon varhaiskasvatuksen palveluita kohtaan pitää heidät kirkossa ja saa heidät kastamaan lapsensa, niin nyt näyttää siltä, että nuoret miehet ovat pikemminkin kristillisen kulttuurin säilyttäjiä. Toki erilaisia näkemyksiä on siitä, mitä tuo nuorten miesten kasvava kristillisyys edustaa. Sopiiko se luterilaisen kirkkomme valtavirtaan vai jonnekin reunamille? On kuitenkin selvää, että tässäkin näkyy nuorten aikuisten vahva identiteettilähtöisyys.

Kristillisen identiteetin ohenemista kuvaa sekin, että tutkimusten mukaan kirkon työntekijöidenkin hengellinen identiteetti ja seurakunnallinen tausta ohenevat. Yhä harvemmalla kirkon työntekijällä on siis enää seurakuntanuoritaustaa. Tämä on aivan oma kehityksensä, joka kirkon johdossa on myös huolestuneena pantu merkille.

Vielä yhtenä huomiona ajastamme ja Lestiksenkin toimintaympäristöstä tahtoisin nostaa esiin keskustelun uskonnon asemasta julkisessa tilassa. Olemme keskustelleet viime ja tällä viikolla erityisesti kirkkonummelaisen koulun perumasta barokkikonsertista, kun konsertissa esitettävien kappaleiden uskonnolliset viittaukset tulivat yllätyksenä rehtorille. Tätä ennen puhututti myös hämeenlinnalaisen koulun tilaisuus, jossa Pekka Simojoki esitti pääsiäisaiheisia lauluja, ja niidenkin kristilliset sanoitukset yllättivät koulun. Esimerkit ovat harvinaisen valaisevia.

Nämä esimerkit kertovat uskonnon kapenevasta asiasta julkisessa tilassa sekä myös kulttuurisen ymmärryksen ja uskonnollisen sivistyksen kapeutumisesta. Olemme vaarassa luisua kaltevalle pinnalle, joka johtaa siihen, että kaikki uskonnolliset viittaukset joutuvat pannaan koulutussysteemissämme. Ja tämä vain sen takia, että kouluja ohjaa pelko pienen vähemmistön reaktioista ja uhkavaatimuksista.

Tämä kaikki korostaa, että suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan monenlaisille paikoille ihmisiä, joilla on vähän syvällisempää ymmärrystä kristillisestä uskosta ja arvopohjasta, myös osana koko länsimaista kulttuuriamme. Tässä tarvitaan juuri Lestiksen kaltaisia toimijoita, jotka ovat rakentamassa ruohonjuuritasolla kristillistä identiteettiä ja kristillistä elämänmuotoa. Nykypäivän opiskelijat ovat huomisen vaikuttajia ja päättäjiä. Te opiskelijat istutte aikanaan piispainkokouksissa ja opetushallituksissa, opettajainhuoneissa, sivistystoimissa ja monissa luottamustehtävissä. Vaikuttamassa suomalaisen yhteiskunnan uskontosuhteeseen ja asenteisiin.

Näenkin, että kristillisten ylioppilaskotien merkitys vain korostuu kirkon työntekijöiden ja tulevien toimijoiden ja vaikuttajien ”kasvattajina” nykymaailmassa.

Kristillisten ylioppilaskotien vaikutusta hengellisen identiteetin rakentajina ja tukijoina ei voi siis väheksyä. Tällä tavoin Lestiskin palvelee sekä yhteiskuntaa että kokonaiskirkkoa kirkollisen ja kristillisen identiteetin vahvistajana.

Nimittäin uskon vahvasti siihen, että vielä tänäänkin, jos Lestikseen tulee asukkaita, joilla ei ole erityisen vahvaa kristillistä taustaa, niin tämä ympäristö voi olla sitomassa positiivisella tavalla kristilliseen juuristoon. Näen tämän Lestiksen tärkeänä tehtävänä.

Näiden sanojen myötä toivotan Ylioppilaskoti Lestikselle kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta sen tulevaisuuteen. Toivon, että Lestis saa palvella opiskelijoiden kotina sekä myös kristillisen kirkkomme ja yhteiskuntamme rakentajana arvopohjansa ja toimintansa kautta.