Kempeleen Vanha kirkko on ainutlaatuinen rukouksen huone

Matt. 18:1–6, 10

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”

    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:

    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

Rakkaat kristityt, hyvät kutsuvieraat ja hyvä kirkkokansa.

Tätä Kempeleen Vanhan kirkon uudelleen käyttöön ottamisen juhlapäivää vietetään Enkelien sunnuntaina eli toiselta nimeltään mikkelinpäivänä. Kempeleen seurakunnan arvokkaan satsauksen – yli viisi miljoonaa euroa – myötä voimme olla tänään tässä Vanhassa kirkossa ihailemassa tätä ainutlaatuista, historiallista kirkkoa, sen maalauksia, yksityiskohtia ja kohta myös remontista valmistuvaa Kirkonmäkeä, joka on Museovirastonkin määrittelemä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Tämä kirkko on nyt ehkäpä Suomen hienoin vanha tukipilarikirkko. Tämä on joka tapauksessa Suomen vanhimpia puukirkkoja. Tämän kirkko on rakennettu kirkonrakentaja Matti Härmän johdolla 1689–1691. Seinillä ja holvissa näemme Mikael Toppeliuksen ja Emanuel Granbergin maalaamat hirsimaalaukset 1700-luvun loppuvuosikymmeniltä.

Tämä kirkko on Kempeleen seurakunnan kaunistus. Tämä on rukouksen ja sanan kuulon paikka. Tämä kirkko merkitsee hyvin paljon monille kempeleläisille. Täällä on kastettu, konfirmoitu, vihitty, siunattu haudan lepoon, vietetty seurakunnan juhlia ja kuultu evankeliumia vuosisatojen ajan.

Kempeleen seurakunta on kasvanut voimakkaasti ja kasvaa edelleen, mutta tässä kirkossa on näkyvissä Kempeleen seurakunnan historia ja juuret. Jokainen seurakuntakin tarvitsee juuret, siinä missä jokainen ihmisyksilökin tarvitsee – myös tällaisena yksilökeskeisenä aikana, jota tällä hetkellä elämme.

Kalevan ja Rantalakeuden jutussa myös tämän kirkon restauroinnin vt. hankevastaava Jyrki Heinonen kertoi siitä tunnesiteestä, mikä hänellä tähän kirkkoon on. Tämä kirkko ei siis ole vain hieno, historiallinen muistomerkki vaan paikka, jossa seurakunnan ja sen jäsenten elämää eletään jatkuvasti todeksi merkityksellisellä tavalla.

Kirkkorakennus on meille itse asiassa myös vertauskuva siitä hengellisestä rakennuksesta, joka kristillinen seurakunta on. Seurakuntakin on ikään kuin yhteen liitetyistä hirsistä, yhteen kootuista jäsenistä rakennettu kokonaisuus, jonka kulmakivenä tai tukipilarina on Jeesus Kristus.

***

Tämä sunnuntai on siis enkelien sunnuntai. Tunnemme enkelit Jumalan sanansaattajina ja suojelijoina. Enkeleihin liittyy usein selittämättömyys. Enkeleiden kuvataan siis toimivan usein silloin, kun jotakin selittämätöntä tapahtuu.

Näissä Mikael Toppeliuksen ja Emanuel Granbergin maalauksissa näemme monta enkelihahmoa. Nämä kuvat kertovat omaa kieltään siitä kuinka merkittävässä osassa enkeliusko on ollut silloin vuosisatoja sitten ja on vielä edelleen. Näin on, vaikka enkeleistä ei niin usein kuulekaan saarnattavan tai vaikka niitä ei käsitellä kirkon ja seurakuntien päätöksentekoelimien asialistoilla ja lööpeissä. Enkelit ovat kuitenkin monille meistä elävää uskon kokemusta ja todellisuutta.

Niin myös näissä maalauksissa on kuvattu. Jaakob painii salaperäisen tuntemattoman miehen kanssa 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa, ja tässä maalauksessa tuo mies on kuvattu kristillisen tulkintahistorian mukaisesti enkeliksi. Enkeli ilmestyy tässä toisessa maalauksessa Marialle kertomaan Jeesuksen sikiämisestä ja syntymisestä. Enkeli ilmestyy myös Jeesuksen haudan suulle, niin kuin tuossa kolmannessa maalauksessa näkyy.

***

Evankeliumissa Jeesus asettaa eteemme lapsen esikuvaksi oikeasta asenteesta Jumalan valtakuntaa kohtaan. Meidän tulee tulla lapsen kaltaisiksi. Se on Jeesuksen ihan todellinen kehotus. Ehkäpä että oppisimme pois aikuisuuden mukanaan tuomista tavoista ja tottumuksista, jotka kaventavat meidän kykyämme ottaa vastaan elämän ihme sellaisena kuin lapsi voi sen vastaanottaa.

Usko on pohjimmiltaan nimittäin yksinkertaista. Niinpä se onkin usein tiivistetty yhteen sanaan: luottamus. Luottamukseen sisältyy turvautuminen, yksinkertaisuus, joskus heittäytyminenkin. Usko ei nimittäin ole ensi sijassa totena pitämistä ja tiedollista pohdintaa. On siinä varmaankin sekin puoli, mutta se ei kokemukseni mukaan ole uskon pääasia. Usko on ennen kaikkea luottamista.

Kuitenkaan lapsenkaltaisuudella tai uskolla ei tarkoiteta lapsellisuutta. Lapsen usko ja aikuisen usko ovat olennaisella tavalla myös erilaisia. Usko ei tarkoita sinisilmäistä tottelua tai pelkkää kuuliaisuutta. Ja ehkäpä aikuisessa uskossa hoksaamme, että tiedon tie ei anna lopullisia vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin, vaikka se tie meitä kiehtookin rakentaessamme maailmankuvaamme ja paikkaamme maailmassa. Ja hyvä että kiehtoo. Oikea tieto on tavattoman tärkeää ja se suojaa meitä myös monilta haksahduksilta elämässä.

Kuitenkaan tieto yksin ei vie meitä kohti hyvää eikä kohti Jumalan tuntemista. Tieto tarvitsee ohjausta elämänarvojen ja viisauden muodossa, jotta se palvelee elämän hyviä tarkoitusperiä, elämää hajottavien voimien sijaan. Tietoa on aina mahdollista käyttää myös väärin. Tietommekin on kuitenkin aina vain vajavaista, Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen sanoin.

Usko ei ole järjenvastaista. Mutta se ei ole myöskään varsinaisesti järjellistä. Järki voi ehkä kuvata uskoa, mutta uskon olemus on jotakin muuta kuin järjellistä päättelyä. Se on lapsen luottamusta hyvään Jumalaan. Siihen että meillä on Jumala, jonka tahto meitä kohtaan on hyvä. Tälle perustalle voi rakentaa Kristuksen kirkkoja niin hirsistä ja paanuista kuin kivestä ja betonistakin. Olennaista on elävä suhde Jumalaan, Kristuksen jalanjäljissä, rukouksen hengessä ja luottamuksen kautta.

***

Pyhitimme tämän rakennuksen messun alussa rukouksen huoneeksi ja pyhän kohtaamisen paikaksi. Minun toiveeni, ja uskon että myös yhteinen toiveemme ja rukouksemme on, että tässä kirkossa jatkossakin mahdollisimman moni voisi kohdata Jumalan ja saada uskolleen vahvistusta. Toivon että näin voi olla vielä pitkään tästä eteenpäin.

Kirkon restaurointi on tehty poikkeuksellisella huolellisuudella. Jos Jumala suo, niin tämä kirkko tulee seisomaan tällä paikallaan Kirkonmäellä vielä satoja vuosia, niin kuin se on seisonut tähänkin asti, jo yli 330 vuotta. Juuri nyt tämä Kempeleen Vanha kirkko on kuitenkin kenties paremmassa kunnossa kuin koskaan.