Ordinaatiomessun johdantopuhe Oulun tuomiokirkossa 12.6.2022

 

Rakkaat seurakuntalaiset, olemme kokoontuneet viettämään juhlamessua tänne Oulun tuomiokirkkoon. Oulun hiippakunta saa tänään seitsemän uutta pappia, kun vihimme nämä tutkinnon suorittaneet teologit pappisvirkaan apostolisen perinteen mukaisesti kätten päälle panemisella ja rukouksella.

Hyvät vihittävät ja seurakuntalaiset, tervehdin teitä Roomalaiskirjeen 11. luvun kahdella jakeella:

”Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!” (11:33)

Ja: ”Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.” (11:36)

Apostoli Paavali liittyy tässä jo Vanhasta testamentista tuttuun teemaan, Jumalan suuruuteen suhteessa luotuihinsa. Paavalin sanat ovat oikeastaan melko suoraa lainausta Jobin kirjasta, Jobin ystävän Sofarin ensimmäisestä puheesta. Tuohon ymmärrykseen mekin kristittyinä liitymme. Jumalan tiet ovat jäljittämättömiä, ja Jumalan olemus on ääretön. Kuinka voisimme sitä ymmärtää?

Toisaalta Paavali sanoittaa myös toista syvää (kylläkin Jumalan äärettömyyteen liittyvää) juutalais-kristillistä teemaa: Jumala on salattu. Jumalaa ei voi käsittää, vaan hän jää kielen, ajatusten ja tunteidenkin yläpuolelle. Jumalaa ei voi vangita ihmiskielen lauseisiin.

Miten sitten voimme lähestyä Jumalaa, joka on ääretön ja salattu? Miten voimme ylipäänsä puhua Jumalasta?

Paavali vastaa tähän haasteeseen valitsemalla runollisen tavan kuvailla Jumalan olemusta. Runous, joka koettelee ja etsii sanallisen ilmaisun rajoja, onkin ehkäpä lähimmäksi osuva keino kuvata jotakin, mikä on viime kädessä sanoin kuvaamatonta.

Vaikka Jumalan olemus on jotakin sanoin kuvaamatonta, samalla meidän uskomme on, että Jumala on ilmoittanut itsensä meille riittävällä tavalla. Sen hän on tehnyt luomakunnassaan, sanassaan ja viime kädessä Kristuksessa. Uskomme, että Jumala on ilmoittanut meille itsestään kaiken, mikä on tarpeen, jotta voisimme elää uskossa häneen ja hänen yhteydessään. Näin siitä huolimatta, että Jumalan olemus pysyy meille viime kädessä mysteerinä. Kuitenkin Kristuksen elämässä ja kuolemassa tunnemme Jumalan hyvän tahdon meitä kohtaan ja näemme Jumalan Hengen toiminnassa. Ja tuon saman Hengen vaikutuksen voimme kokea myös ihmisten välillä ja omassa elämässämme.

Paavalin sanat ”Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki” ja ”Hänen on kunnia ikuisesti” ovat puolestaan hyvin lähellä ehtoollisliturgian loppuylistystä. Siis sitä kohtaa, jossa pappi ylistää Isän Jumalan ja Kristuksen yhteyttä: ”Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä, kuuluu sinulle, kaikkivaltias Isä, Pyhän Hengen yhteydessä, kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti.”

***

Hyvät vihittävät, Miia, Mikko, Jani, Iina, Kimmo, Jukka ja Katariina. Kun vihin teidät kohta papeiksi, yksi koskettavimmista hetkistä teidänkin viranhoidossanne tulee varmaankin olemaan ehtoollisliturgian toimittaminen. Tekin saatte toistaa yhä uudelleen ehtoollisliturgian sanoja.

Myös ehtoollinen on salaisuus, mutta kuitenkin se konkretisoituu meille ehtoollisen näkyvässä sakramentissa, kun vietämme ehtoollista. Lausutut ehtoollissanat liittyvät sakramenttiin – pyhään toimitukseen – joka ruumiillistuu keskelle omaa elämäämme. Sana tulee lihaksi. Ehtoollinen on paljon enemmän kuin vain sanoja.

Ehtoolliseen liittyy myös ylistäminen. Ylistäminen on runouden ohella aivan erityinen tapa käyttää kieltä. Vaikka sanamme jäävät usein puolitiehen, ylistäminen on itsessään tapa elää todeksi jumalayhteyttä. Ylistäessämme emme selitä Jumalaa tai maailmaa vaan elämme keskinäistä yhteyttämme todeksi.

Hyvät vihittävät, papin tehtävänä on tietysti myös julistaa sanaa, mutta papin tehtävänä ei silti ole selittää sitä puhki. Jumala jää meille kristityllekin aina myös salaisuudeksi. Järkeä kyllä saa ja pitääkin käyttää, mutta järjellä on omat rajansa, joihin se lopulta törmää suhteessa Jumalaan.

Voitte kuitenkin luottaa siihen, että sana vaikuttaa myös itsessään, kun pidämme sanaa esillä. Sana toimii monin tavoin, joita emme osaa ottaa huomioonkaan. Teidän ei tarvitse kannatella sanaa omilla harteillanne, vaikka me kannammekin yhdessä Kristuksen iestä. Voitte luottaa siihen, että sana ja kirkon usko kannattelevat ja kantavat teitä teidän tulevassa tehtävässänne.