Jumala ei tarvitse hyviä tekojamme, mutta lähimmäinen tarvitsee

Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa. Olen kuluneen viikonlopun aikana ollut suorittamassa piispantarkastusta täällä Ranuan seurakunnassa. Edellisestä piispantarkastuksesta on aikaa yli 10 vuotta. Toki piispa vierailee tilanteen mukaan seurakunnissa piispantarkastusten välilläkin, mutta tämä piispantarkastus on ikään kuin perusteellisempi katselmus seurakuntaan.

Jo ennen tätä viikonloppua on tutustuttu talouteen ja hallintoon, kirkkoherranviraston hoitoon ja henkilöstön tilanteeseen. Tässä viikonvaihteessa on ollut keskusteluja seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa seurakunnan toiminnasta ja taloudesta. Toinen tärkeä ulottuvuus on ollut laajempi tutustuminen Ranuaan koulu- ja yritysvierailujen sekä kunnan edustajien tapaamisen muodossa.

Nykyään piispantarkastuksessa painotus on taakse jääneiden asioiden analysoimisen sijasta aiempaa enemmän eteenpäin katsomisessa. Siis sen pohtimista yhdessä, mihin Ranuan seurakunnan kannattaa tämän vuosikymmenen aikana suunnata painopistettään. Niin että se toteuttaisi Kristuksen kirkolleen antamaa tehtävää mahdollisimman hyvin Ranualla.

Tässä piispantarkastuksen juhlamessussa iloitsemme Ranuan seurakunnasta, sen jäsenistä, luottamushenkilöistä, vapaaehtoisista ja työntekijöistä. Ranuan seurakunta on perinteikäs seurakunta, joka on vahva toimija tällä paikkakunnalla. Seurakunnalla on paljon vahvuuksia. Samalla olen tunnistanut kehittämistarpeita. On aina tärkeä kysyä, miten sanoma Jumalan rakkaudesta ja armosta saavuttaisi vielä laajemmin ranualaiset.

Tervehdin teitä tämän sunnuntain Uuden testamentin lukukappaleen eräällä jakeella, Roomalaiskirjeen kolmannesta luvusta:

[I]hminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja. (3: 28)

Nyt liikutaan aivan kristillisen uskomme ytimessä, kun puhutaan vanhurskauttamisesta. Siis siitä, miten ihminen pääsee yhteyteen elävän Jumalan kanssa ja saa syntinsä anteeksi.  Ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja, sanoo apostoli Paavali. Hänen tunnetut sanansa Roomalaiskirjeestä nousivat reformaattorimme Martti Lutherin ajattelun ytimeen. Pitkän ja vaikeankin etsimisen jälkeen Luther vakuuttui tämän Paavalin ajatuksen voimasta ja koki syvän helpotuksen omassa jaakobinpainissaan.

Vanhurskauttamisen opissa on tarkemmin kaksi puolta. Kristuksen tähden Jumala julistaa Taivaan tuomioistuimessa ihmisen Jumalalle ehdottomasti kelpaavaksi. Se merkitsee syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä jokaiselle, joka uskoo. Ja toisaalta vanhurskauttamisessa on toinenkin puolensa. Jeesus Kristus asuu uskon kautta jokaisessa uskovassa ja muuttaa häntä hiljalleen oman itsensä kaltaiseksi.

Vanhurskauttaminen ilman omia tekoja on luovuttamaton uskomme ydinkohta. Ajattelen, että se on myös tämän ajan ihmiselle hyvin tärkeä asia. Tämä aika asettaa monenlaisia menestymis- ja selviämispaineita. Viime aikoina on puhuttu, että jopa koululaiset uupuvat suorituspaineiden alla.

Siksi on tärkeää tietää, että Jumala ei aseta sinulle suorituspaineita. Hän ei odota sinulta omia ansioita. Päin vastoin, hän tarjoaa ansaitsematonta armoa. Jokainen joka uskoo, saa omistaa pelastuksen ja Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet.

Jumala ei tarvitse hyviä tekojamme, mutta lähimmäinen tarvitsee. Haluankin rohkaista teitä Ranuan seurakuntalaisia palvelemaan lähimmäisiänne kaikilla armolahjoilla tällä paikkakunnalla. Armolahjat ovat usein hyvinkin käytännöllisiä taitoja. Niissä näkyy myös ihmiselämän rikkaus ja ihmisten väliset luonnolliset erot.

Kaikkia ruumiinosia tarvitaan seurakuntaruumiissa. Toiset teistä ovat taitavia kohtaamaan toisia ihmisiä. Toiset teistä ovat taitavia käsistään tai muuten käytännöllisiä. Kolmansilla on ehkäpä erityisen paljon aikaa annettavanaan seurakunnalle. Neljänsillä on ehkä halua ja taitoa ohjata ja kasvattaa lapsia ja nuoria. Viidensillä on ymmärrystä talouden ja lukujen päälle. Kaikkia tarvitaan!

Ranuan seurakunta on korvaamaton tällä paikkakunnalla. Luottakaa työhönne sekä kulkekaa kysellen ja rukoillen eteenpäin. Pelastuksen sana on yhä vain jakamisen arvoinen. Kristus itse kutsuu meidät omaan työtoveruuteensa.