Jouluna kaikki on valmista

Luuk. 2:1–14

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Hyvät ystävät,

Näin tuttu jouluevankeliumi saattelee meitä taas kohti joulun aikaa. On aika avata mieli jälleen hiljalleen ottamaan vastaan joulua ja joulun sanomaa. Kulunut vuosi on sisältänyt meillä jokaisella varmasti monenlaista, niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisen elämän puolella. Nyt on aika rauhoittaa mieltä ja pysähtyä joulun viettoon.

Myös aika, jota elämme, on monenlaisten muutosten kourissa. Yhteiskunnallinen ilmapiiri aaltoilee, maailmanpolitiikka mietityttää, isoja yhteiskunnallisia muutoksia on käsillä, monista organisaatiomuutoksista lähtien. (Näiden joukossa myös valtionhallinnon eri virastojen tulevat muutokset.) Vanha sanonta siitä, että ”mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos”, tuntuu osuvan taas kovasti kohdalleen.

Mistä tulee kuitenkin lupa pysähtyä tässä ja nyt ja rauhoittaa oma mieli?

Ensiksikin, kaiken muutoksen ja tohinan keskellä, meiltä usein jää huomaamatta, että on myös paljon sellaista mikä elämässämme pysyy. Lähiverkostot, perheet, ystävät, arvomaailma, elämän valinnat, nämä kaikki ovat pikemminkin pysyvää sorttia ihmisen elämässä. Ne eivät muutu, ainakaan kaikki, yhdessä yössä, kuten silloin kun joku iso organisaatiomuutos astuu voimaan.

Toiseksi, joulussa on myös kyse tuttujen asioiden tekemisestä yhä uudelleen, siinä on myös osa joulun voimasta. Tuo tuttujen jouluperinteiden toistaminen kiehtoo meitä vuosi vuodelta. Jouluna on lupa palata vanhaan tuttuun. Me ihmiset tarvitsemme tuota pysähtymistä ja tuttujen asioiden toistamista yhä uudelleen. Nämä ovat peri-inhimillisiä tarpeita meille. Näemme sen jo lapsistakin, kuinka he kiintyvät nopeasti tiettyihin joulun vieton tapoihin. Niin että niitä ei parane muuttaa.

Kolmanneksi, kristillinen sanoma joulusta kertoo, että kaikki on valmista, kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta. Olemme jo perillä. Historia on saanut täyttymyksensä, kun Jumala syntyy ihmiseksi ja astuu taivaasta meidän keskellemme. Jumala ei odota, että me kiipeämme tikapuita pitkin taivaaseen, vaan hän laskeutuu keskellemme. Ihmiseksi ja veljeksemme, tulee meidän arkeemme ja lahjoittaa levon. Ensimmäisen joulun puitteet ovat sellaiset, että moni asia on kesken. Joosefin ja Marian matka verollepanoa varten on kesken. Majoitusratkaisu on hyvin väliaikainen Betlehemissä. Pian Jeesuksen vanhempien pitää paeta jo Egyptiin kuningas Herodeksen vainoa. Poliittinen tilanne vaihtelee Palestiinassa ja hallitsijat vaihtuvat. Kuitenkin joulun myötä kaikki on valmista. Jumala on saapunut ihmisten keskelle.

Enkelin sanat ”Älkää pelätkö” saapuivat paimenille, jotka olivat tuona samana aikana paimentamassa laumojaan. Ne saapuivat noille paimenille, jotka joutuivat työssään pelkäämään monia vaaroja, joita aiheuttivat niin toiset ihmiset kuin luontokin ja villipedot.

Kohtaamme me sitten villipetoja tai emme, niin pelon tunne on kuitenkin inhimillinen, se on enemmänkin kuin luonnollinen. Ihmisen elämä on tietyssä mielessä epävarmuudessa elämistä kehdosta hautaan. Pelko on kirjoitettu osaksi ihmisyyttämme.

Jouluevankeliumin välittämänä nuo enkelien sanat ”Älkää pelätkö” on kuitenkin tarkoitettu meille ihan jokaiselle. Ne ovat sanat suoraan Jumalalta. Jumala on kirkkaudessaan katsonut ihmisten puoleen ja tullut luoksemme. Suurin on syntynyt vähäiseksi. Jumala astuu taivaasta rinnallemme kokeakseen ihmisen kivut ja tunteet. Jakaakseen elämän kanssamme. Ja osoittaakseen, ettei Hän ole hylännyt luotujaan oman kohtalonsa varaan.

Enkelin sanat paimenille laajenevat siis meille kaikille, niihin elämäntilanteisiin, joissa me elämme, siihen elämäntilanteeseen, jossa sinä elät. Juuri sinun yksilölliseen tilanteeseesi. Tahdon sydämestäni toivottaa Sinulle siunattua, rauhallista ja levollista joulun aikaa.