Jeesus lahjoittaa hengelliset lahjat

1. Kor. 4:1-5

Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Mutta minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten tuomioistuin minua tutkimaan. En itsekään ryhdy tutkimaan itseäni. Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.

Rakkaat kristityt,

Adventin aika kuljettaa meitä kohti joulun suurta juhlaa. Adventtiaikaan kuuluu neljä adventtisunnuntaita. Jeesuksen syntymää edelsi odotuksen aika, jolloin profeetat välittivät Jumalan kansalle lupauksen Messias-vapahtajan tulemisesta. Joulun odotusaikana seurakunta omistaa uudelleen nämä lupaukset ja valmistautuu kuulemaan sanomaa niiden toteutumisesta.

Adventin aika ei siis ole vain ohimenevä välivaihe, vaan tarpeellinen valmistautumisjakso koko kristilliselle kirkolle ja meille jokaiselle yksittäisenä kristittynä. Ensimmäinen adventti kuulutti sanomaa: ”Kuninkaasi tulee nöyränä”. Toisen adventtisunnuntain sanomassa korostui Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Kolmannen adventtisunnuntain evankeliumin teemana on Johannes Kastaja Jeesuksen edellä kulkijana. Johannes kuuluttaa: ”Tehkää tie kuninkaalle”.

Elämme nyt siis kolmannen adventtisunnuntain viikkoa. Valitsin saarnatekstikseni siihen liittyen Uuden testamentin ns. epistolatekstin 1. Korinttilaiskirjeestä. Tässä tekstissä apostoli Paavali kirjoittaa: ”Meitä on pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.” Ja lopulta ”itse kukin saa kiitoksen Jumalalta”.

Meille kaikille, mukaan lukien Utajärven seurakunnan seurakuntalaiset, vastuunkantajat, luottamushenkilöt ja työntekijät, meille kaikille on uskottu palvelutehtäviä ja luottamustehtäviä seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Nämä Paavalin sanat ovat yleinen kutsu kristityille kaikkiin palvelutehtäviin, joita he kohdalleen tulee.

Seurakunnan tehtävissä palveleminen on kuitenkin vielä tätä yleistä kutsua erityisempi luottamuksen osoitus. Nimittäin se on kutsu olla luottamuksen arvoinen myös omassa seurakunnassa, eli omassa hengellisessä yhteisössä. Tämä kutsu on kutsu palvella siinä hengellisessä yhteisössä, jonka pää on itse Kristus. Tämä hengellinen tehtävä tekee tästä kutsusta erityisen monien tärkeiden kutsujen joukossa.

Tuleva sunnuntai, neljäs adventtisunnuntai todistaa meille Jeesuksen äidin Marian elämänvaiheiden kautta: ”Herran syntymä on jo lähellä.”

Joulun koittamiseen on todellakin enää muutama yö jäljellä. Kuulemamme sanat 1. Korinttilaiskirjeestä muistuttavat meitä myös siitä tulevasta Kristuksen kuninkuudesta, jonka tulemisen joulu käynnistää. Kristuksen valo valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten aidot ajatukset. Kristuksen seuraajalle nämä ovat lohdullisia sanoja. Totuus tulee ilmi ja valo valaisee kaikki pimeät sopukat.

”Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Näin profeetta Jesajakin (9: 1) julistaa tutussa jouluprofetiassa. Tämän valon koittamisen näemme ja koemme idullaan joulun lapsessa, Jeesuksessa, joka syntyy seimeen Betlehemin tallissa.

Suurin tulee vähäiseksi, Jumala syntyy ihmiseksi, meidän ihmisten keskelle, meidän ihmisten rinnalle. Tuo lupauksen täyttyminen on jo lähellä, tämä valo kajastaa jo.

Jeesus on rauhan ruhtinas, jolta saamme kaikki hengelliset lahjat osaksemme. Ne ovat todelliset joulun lahjat.

Kristuksen tuomiin lahjoihin liittyen kiitän lisäksi tänään myös siitä lahjasta, joka Utajärven seurakunta on ollut ja tulee alueseurakuntana olemaan tälle hiippakunnalle. Ja koko maailmanlaajalle kirkolle. Olen kiitollinen täällä tehtävästä työstä ja teidän sitoutumisestanne Jumalan valtakunnan työhön. Sen pelloille ja sen elonkorjuuseen.

Vietämme tätä viikkomessua myös markkeerataksemme vuoden vaihteessa Utajärven seurakunnassa tapahtuvia muutoksia. Utajärven, Vaalan ja Muhoksen seurakunnat liittyvät yhdeksi seurakunnaksi, jonka puitteissa Utajärven seurakunnasta muodostuu Utajärven alueseurakunta.

Vaikka muutoksia tapahtuu, haluan korostaa jatkuvuutta. Utajärveen seurakunnan elämä jatkuu myös vuonna 2025, vähän eri muodossa vain. Enemmän on sittenkin jatkuvuutta kuin muutosta. Saatte jatkossakin olla päättämässä oman alueseurakuntanne toimintaan liittyvistä asioista alueneuvoston välityksellä. Teillä on oma pappinne Heikki ja muut teille läheiset seurakunnan työntekijät. Evankeliumin julistaminen, sakramenttien jakaminen ja lähimmäisen palveleminen jatkuvat Utajärvellä.

Tahdon rohkaista teitä luottamaan tulevaan. Olen vakaassa uskossa, että seurakuntien yhdistymisen kautta Utajärvenkin seurakuntatyön tulevaisuus on nyt vakaammalla pohjalla. Muodoilla ja hallinnollisilla malleilla on oma merkityksensä, en lainkaan niitä vähättele. Tärkeintä on kuitenkin sisältö ja se, että evankeliumin sanomaa julistetaan Utajärvellä jatkossakin puhtaasti ja sakramentit jaetaan Kristuksen asetuksen mukaan, ja että ihmisiä vauvasta vaariin kohdataan ja palvellaan kristillisestä sanomasta käsin.

Myös joulun sanoma kutsuu meitä katsomaan toiveikkaasti eteenpäin. Joulun sanoma kertoo, että Jumalan armo on tullut osaksemme. Synnit on annettu anteeksi, rikkomukset on sovitettu. Jumala on Kristuksessa tullut ihmiseksi ja jakaa kipumme ja ahdistuksemme. Seurakuntana saamme ottaa vastaan ja olla jakamassa näitä aarteita.

Tämä on pohja, jonka varaan me voimme päivittäin rakentaa, arjessa ja juhlassa. Se on vakaa pohja, joka ei sorru. Sen varaan on hyvä rakentaa.