Elämä on Kristus ja kuolema on voitto

Rakkaat kristityt, sisaret ja veljet,

Tänään on juhlapäivä Ylitornion seurakunnassa. Ylitornion seurakunta saa uuden virkaan asetetun kirkkoherran. Nona Lehtisestä tulee uusi, kätten päälle panemisella siunattu seurakuntanne paimen.

Nona hyvä, olet ehtinyt jo heinäkuusta lähtien aloittaa työsi tässä seurakunnassa. Ihmiset ja paikat alkavat tulla pikkuhiljaa tutuiksi. Ehkä sinulle alkaa muodostua myös kuvaa, mihin suuntaan sinä haluat Ylitornion seurakunnan painopisteitä kehittää.

Sinulla on laaja kokemus kirkon työstä eri puolilta Suomea. Olet toiminut pappina Turun ja Tampereen tuomiokirkkoseurakunnissa hyvin kaupunkimaisessa ympäristössä. Olet ollut pitkään pappina Torniossa, väylän varressa, vähän tuolla etelämpänä. Olet myös hoitanut Pelkosenniemen kirkkoherran virkaa ja saanut käsitystä pienemmän seurakunnan elämästä. Sinulla on ollut mahdollisuus kehittää johtamistaitojasi viimeksi Pelkosenniemellä kuin myös esimerkiksi suorittamasi johtamisen ammattitutkinnon kautta. Nyt on aika astua entistä laajempaan vastuuseen vakinaisena kirkkoherrana.

Hyvä Nona ja hyvät seurakuntalaiset ja juhlavieraat, Haluan tervehtiä teitä tämän sunnuntain Uuden testamentin lukukappaleen jakeella Filippiläiskirjeestä (1: 21):

Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.

Paavali osoittaa sanansa Filippin seurakunnalle ollessaan vankityrmässä Roomassa. Tilanne antaa näkökulmaa näihin sanoihin. Tuo tässä messussa myöhemmin kuulemamme kirjeteksti on syvällistä kuultavaa. Siinä Paavali toteaa odottavansa hartaasti, että hän voi olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jääpä hän sitten eloon tai kuolee. Teksti maalaa meille kristillisen uskon näköalan. Uskossamme on kyse elämän ja kuoleman kysymyksistä. Jostakin omaa yksittäistä elämäämme suuremmasta todellisuudesta. Kristuksessa meille annetaan uusi elämä, lupaus iankaikkisesta elämästä. Näin ollen uskomme ei ole vain mielen sisäistä pohdiskelua tai elämäntapaoppia, vaan elävää, oman itsemme ylittävää yhtymistä Kristuksen seuraajien laajaan joukkoon.

Nona, rohkaisen sinuakin kulkemaan paitsi Jeesuksen seuraajana, myös näitä Paavalin jalanjälkiä tapaillen. Rohkaisen sinuakin mieltämään oman elämäsi ja tehtäväsi samaan tapaan: Kristuksen varassa olemiseksi. Niin että voit lausua Paavalin tapaan nuo sanat: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.” Silloin evankeliumi varmasti myös näkyy ja kuuluu sinun työssäsi, ja työsi on sidottu vahvaan päämäärään.

Augsburgin tunnustuksen 5. artiklassa sanotaan papin tehtävästä:

”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.”

Pappi ja kirkkoherra on siis opettaja ja sakramenttien jakaja. Tämän uskon, jonka perustus on Kristus, juuri tämän uskon saamiseksi kirkossamme on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Ja kirkkoherra on vastuussa opettamisen ja sakramenttien jakamisen oikeasta hoidosta omassa seurakunnassaan.

Kirkkoherra vastaa seurakunnassaan oikeastaan samoista asioista, joista piispa vastaa hiippakunnassaan. Sillä tavalla kirkkoherra on tietyllä tapaa piispan edustaja seurakunnassa.

Tämä Ylitornion seurakunta on hieno, perinteikäs seurakunta. Voin myös todeta, että Ylitornion seurakunnan kirkolliset ansiot eivät ole vähäiset. Täältä hiippakuntamme on saanut kaksi edeltäjistäni Oulun piispan virassa. Peräkkäiset piispat Tapanisen ja Leinosen 60- ja 70-luvuilla.

Ylitornion kristillisellä opistolla on myös ollut oma tehtävänsä hiippakuntamme hengellisessä elämässä. Edeltäjäni piispa Samuel toimi nuorena pappina tuon opiston rehtorina. Tuohon tehtävään hänet oli pyytänyt Ylitornion silloinen kirkkoherra, rovasti Lauri Mustakallio, joka toimi myös opiston johtokunnan puheenjohtajana. Sattumoisin hän oli erityisavustajani Pekka Mustakallion isoisä. Juuria ja vaikutuksia on siis monia tällä seudulla.

Samalla tahdon rohkaista Nona sinua toimimaan omana itsenäsi tässä seurakunnassa. Käyttämään sinun omia lahjojasi seurakunnan parhaaksi. Olet myös ensimmäinen nainen Ylitornion kirkkoherran virassa, siinäkin mielessä olet luomassa jotakin uutta.

Kirkkoherran viran hoitaminen on myös eräänlaista virtaan astumista. Kukin viranhaltija ja hoitaja palvelee aikansa. Kirkkoherralla on toki myös oma elämänsä, työstä rajattu piirinsä. Mutta pappina ja kirkkoherrana hän liittyy kirkon tuhatvuotiseen, itseään suurempaan virtaan. Hän on osa tuota virtaa, jossa elämä on Kristus ja kuolema voitto.

Kaiken tämän keskellä tahdon Nona sanoa sinulle, että huolehdi myös omasta jaksamisestasi. Oman ajan ottaminen on välttämätöntä vaativassa tehtävässä toimiessasi. Kirkkoherrallakin on oikeus lepoon ja virkistymiseen. Myös kirkkoherra saa olla ihan tavallinen ihminen, tarpeineen ja toiveineen.

Toivon että otatte Nonan lämpimästi vastaan Ylitorniolle. Tukekaa häntä ja antakaa hänelle parhaat mahdollisuudet onnistua tehtävässään. Toivon että olette myös avoimia sille, että uusi kirkkoherra tuo seurakuntaan myös omia painotuksiaan ja jotakin uutta.

Toivon vielä, että voisitte rukouksissanne kantaa häntä. Ja voisitte niin rakentua myös hengellisenä yhteisönä. Yhteisönä, joka rukoilee toinen toistensa puolesta.