Piispa Jukka Keskitalon pääkirjoitus Rauhan Tervehdyksessä 22.8.2024

Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta Ukrainaan tulee tällä viikolla kuluneeksi kaksi ja puoli vuotta. Sota ei osoita laantumisen merkkejä. Pikemminkin sen laajenemisesta on ollut nähtävissä taas viitteitä. Kuluneen kesänkin aikana Suomessa on pohdittu turvallisuuskysymyksiä.

Turvallisuus syntyy tosiasioista eli siitä, että ympäristö on aidosti turvallinen, mutta myös kokemuksesta turvassa olemisesta.

Geopolitiikkaan sisältyvät jännitteet haastavat Suomen turvallisuusympäristöä. Epävarmuuden keskellä on poliittisten päätösten ohella kuitenkin tärkeää vaalia turvallisuudentunnetta. Luomme jokainen omalla toiminnallamme yhteistä henkistä ilmapiiriä.

Suomalaisen kulttuurin perinteisenä vahvuutena on ollut luottamus. Tuota luottamusta meidän täytyy vaalia nyt tietoisesti, sillä suomalaiseen yhteiskuntaan pyritään vaikuttamaan tässä maailmantilanteessa ulkoa päin rikkovasti. Kun kohtaamme epäluuloa, on meidän kyettävä juuri niissä tilanteissa vahvistamaan luottamusta.

Kirkko on yksi suomalaisen kriisinkestävyyden kantavista pilareista. Venäjän hyökkäyssodan alkamisesta lähtien kirkko on taustalla varautunut tukemaan henkisesti kriisiin ajautuvaa yhteiskuntaa. Yhteiskunnan kriisivalmiutta on kehitetty yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Kriisitilanteessa kirkko tukee keskusteluavun kautta, huolehtii uhrien kunnioittavasta kohtelusta, tarjoaa diakonia-apua, tuo ihmisiä yhteen, puolustaa ihmiselämää ja rakentaa keskinäistä yhteyttä erilaisista vakaumuksista riippumatta. Vaikeina aikoina myös kirkollisten toimitusten asema henkisen selkärangan vahvistajina korostuu. Kirkko ja sen sanoma tuovat toivoa aivan erityisesti silloin, kun horisontti näyttää synkkenevän.

Myös Oulun hiippakunnan lähetysjuhlilla Oulunsalossa 30.8.–1.9. keskustellaan turvallisuudesta ja toivosta. Olen luotsaamassa keskustelua, jossa on mukana kirkon, terveydenhuollon ja pelastustoimen tunnettuja vaikuttajia.

Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan piispa